Kellossa on jo yli 20 tuntia Burnoutia, joten on ollut hyvä ostos. Tässä vaiheessa jotakuinkin kaikki tehtävät on avattu, autokokoelma kattaa oikeastaan kaikki paitsi erikoisimmat, kultamitalit on useimmista tehtävistä ja loppu on vain viimeistelyä.
Paitsi että ei se nyt ihan niin helppoa ole. Burnoutin vaikeustaso on viritetty ihan mukavasti minun taitoihini nähden. Super-sarjassa kultamitalien kerääminen käy työstä, enkä ole moneenkaan special event -aika-ajoon jaksanut kultamitalia vielä työstää. Onnistuisi kyllä, mutta kokemuksen perusteella vaatii noin puolesta tunnista kolmeen varttiin työstämistä. Niissä vaikeammissa kun ei sallita yhtään kolaria ja vauhtiakin pitäisi pitää luvattoman paljon. Kokeilkaa itse ajaa formulalla ruuhkaliikenteessä...
En tiedä, mitä sitten kun kisat on ajettu. Voi olla, että Burnout jää vähän jäähylle. Crash-kisoja pitäisi ajella, varsinkin kun onnistuin keräämään Crash-ajokeista suurimman ja kauneimman eli paloauton. Crash-kisojen latailu vain kestää niin kauan, ettei niitä jaksa pelata niin paljon kuin muuten ehkä viitsisi. Hauskaahan kolarointi on, vähän tietysti tehtävän luonteestakin riippuen.
Nettipelinä Burnout saisi tietysti lisäelämää, mutta kun ei ole nettiyhteyttä konsolissa niin minkäs teet. Kaksinpeliä olemme sen sijaan ajelleet pari kertaa, Road Rage on helppoa ja hauskaa ja toimii erinomaisen hyvin, vaikka ei muuten autopeleistä välittäisikään.
Vauhdin ja vaaran tuntu on joka tapauksessa Burnoutin paras puoli. Välillä pelottaa ihan oikeasti, kun sukkuloi vähän liian vilkkaan liikenteen keskellä vähän liian lujaa. Sen takia pelaan videopelejä - lautapeleistä ei koskaan saa samanlaista potkua. Vaan niillä onkin muut edut...
04.11.04 15:19Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/663