Ensimmäistä Simsiä innolla pelanneina hankimme tietysti oitis Sims 2:n. Olkoonkin, että lisäosia saa vielä odotella ja sitten on taas tarjolla edullisempia pakettitarjouksia, uusi peli on ihan bonusta tarpeeksi. Sinänsä Simsin kohdalla ei voi puhua uudesta pelistä, sen verran vähän uutta pelissä on - mutta tarpeeksi, kuitenkin.
Ulkoasu on nyt aidosti kolmiulotteinen. Grafiikka on kaunista ja pyörii suhtkoht mukavasti. Suurin hätkähdys tuli, kun rakensimme ensimmäiset simimme: kasvonpiirteitä voi - kiitos kolmiulotteisuuden - muokata varsin vapaasti. Se tosin korostaa vartalonmuotojen ankeutta: tarjolla on joko anorektikko tai anorektikko pömppömahalla. Joka tapauksessa hahmot ovat inhimillisempiä ja mukavampia katsella.
Kaikkea uutta ja hienoa on paljon, mutta pelimekaanisesti kiinnostavin kohta on simien elämäntavoitteet. Jokainen simi voi valita yhden viidestä tavoitteesta (perhe, romantiikka, raha, tieto ja ystävät), joka määrää simin elämän perusluonteen. Kullakin hetkellä simillä on viisi halua ja kolme pelkoa, jotka liittyvät tavoitteeseen. Jos ne tapahtuvat, simi saa tavoitepisteitä, jotka lisäävät onnellisuutta ja antavat bonusroinaa. Idea on mukava ja antaa vähän rakennetta pelaamiselle.
Toinen suuri muutos on elinkaari. Simien elämä alkaa taaperona, taaperoista tulee lapsia, lapsista teinejä, teineistä aikuisia, aikuisista vanhuksia ja vanhukset taas vaihtavat hiippakuntaa ennemmin tai myöhemmin. Muutos on radikaali - niin radikaali, että ikääntymisen estävä huijauskoodi kerrotaan suoraan ohjekirjassa.
Näin alkajaisiksi Sims 2 vaikuttaa kiinnostavalta ja piristää hyvää ideaa vielä paremmaksi.
Hankin tänään myös Burnout 3: Takedownin, parin hyvän arvostelun kannustamana. Pelin idea on ajaa rallia ja tehdä siinä sivussa niin paljon peltivaurioita kuin pystyy. Vauhtiin tarvitaan boostia, jota saa mittariin ajamalla vastaantulijoiden kaistalla, roikkumalla kilpailijoiden puskureissa, ajamalla mutkat rallityyliin perää heittäen ja ennen muuta tuhoamalla kilpailijoita.
Peli on törkeän hauska ja pakkohankinta kaikille, jotka ovat vakavammissa autopeleissä koskaan lähteneet ajamaan rataa väärää suuntaan kolarien toivossa (Nascar Racingissa pelti taisi rypistyä parhaiten). Tarjolla on myös pelimoodi, jossa täräytetään risteykseen täysillä ja katsotaan, kuinka paljon vakuutusyhtiölle saadaan korvattavaa.
Peli on näyttävä, vauhdikas ja niin hauskaa pelattavaa, että voi vain ihmetellä, miten sen jälkeen viitsii tavalliseen ralliin palatakaan.
18.09.04 20:38Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/582