Talouteemme ilmestyi tällä viikolla kaksi uutta kannettavaa pelikonetta. Vaihdon itse puhelimeni, 6610:n korvasi uusi ja hieno N-Gage QD. Johanna taas hankki pitkällisen harkinnan jälkeen Gameboy Advance SP:n. Laitteet ovat erilaisia, mutta kummassakin on puolensa pelikoneena.
N-Gage on tietysti puhelin. Se on Symbian 60 -älypuhelin ja sellaiseksi varsin edullinen. Hinta on halpa, koska turhimpia ominaisuuksia on karsittu kovalla kädellä. Mitäpä sitä MP3-soittimella tai stereoäänellä tekisikään. Pelikoneena N-Gagen parhaita valtteja on helppo kulkevuus: puhelin on aina mukana ilman eri vaivaa. Valitettavasti pelitarjonta ei ole mitenkään erityisen kiinnostavaa; minun mielestäni 3d-räiskinnät ovat noin viimeinen pelityyppi, jota pelata pienellä kannettavalla pelikoneella (okei, tekstiseikkailu puhelinnäppiksellä on todennäköisesti vielä pahempi). Tulevista peleistä ainoastaan Pathway to Glory vaikuttaa erityisen kiinnostavalta.
Vaan eipä se mitään: en minä N-Gagea siksi ostanut. Pelit-lehdestä oppini ottaneena asensin koneeseen ensitöikseni Frodon, kuusnelosemulaattorin. Seuraava vaihe oli kiitää C64 Unlimitedin pelivarastoille. Jo vain pyörivät klassikot komeasti. Bubble Bobble, IK+ ja muut vanhat klassikot toimivat vaihtelevan näppärästi N-Gagella. Näppäimistön käyttö on vähän hankalaa, eikä vähän tahmea ristiohjain sovi ihan joka pelin pelaamiseen, mutta valikoimaakin pelien suhteen riittää kyllä mukavasti.
Johannan Gameboy Advance SP on kyllä pelikoneena astetta vakuuttavampi. Sen huono puoli on ennen kaikkea hinta. Itse laitteen hinta ei ole niinkään ongelma, mutta 60 euroa peleistä on paljon. Linkkikaapelit, Gameboy Playerit ja muu oheissälä maksaa samoin törkeän paljon. Selityshän on yksinkertainen: laitteiden hinnat painetaan mahdollisimman alas, voitot kerätään peleistä ja lisälaitteista. Hinnat risovat silti.
Mutta on se vaan kiva laite, silti. Johanna osti uuden Classic NES Editionin, joka muistuttaa ulkonäöltään vanhaa Nintendoa. Johannalla asiaan ei liity nostalgiaa, minulla jonkin verran, mutta on se kyllä muutenkin perus-SP:tä nätimpi. Perusversio kun on jotenkin liian harmaa. Napit ja ristiohjain saisivat olla siinäkin jotenkin paremmin erottuvia. Ristiohjaimen ja nappien toiminnasta ei ole missään nimessä pahaa sanottavaa: ristiohjain on ehdottomasti yksi parhaita koskaan kokeilemiani ja aivan eri luokkaa kuin vaikkapa N-Gagen jäykkä viritys.
Pelivalikoima GBA:lle onkin sitten ymmärrettävistä syistä toistaiseksi hieman rajoittuneempi. Johannan mielenkiinnon ensisijainen kohde oli The Legend of Zelda: Link to the Past, tuo jo Super Nintendolle ilmestynyt Zelda-seikkailu. Näyttävästi se GBA:lle taipuu, itse ainakin pidän suuresti pelin pikkutarkasta ja sympaattisesta grafiikasta. Se on paljon miellyttävämpää kuin mitä esimerkiksi Cuben tulevan Zeldan ensivaikutelmat antavat odottaa. Mielenkiinnolla odotamme myös Minish Capia, tulevaa Zelda-seikkailua. Paljon olisi myös muita kiinnostavia GBA-pelejä (peräti erikoinen Boktai: The Sun Is In Your Hand tulee näin ensinnä mieleen), mutta hinta rajoittaa pelivalikoiman laajentamista toistaiseksi.
Pelimerkintöjen horisontti on joka tapauksessa laajentunut, tulette vielä kuulemaan lisää kannettavilla koneilla pelaamisesta.
13.08.04 09:26Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/555