Pelimerkinnät

Chaos Legion (PS2)

Julkaisija: Capcom
Kehittäjä: Capcom

Vanha idea

Chaos Legion on perusluonteeltaan todella klassinen peli. Sen perusrakenne juontaa juurensa niinkin kauas kuin Space Invadersin aikoihin. Jo Space Invadersissa pelaaja taisteli loputonta, aalloittain saapuvaa vihollisvirtaa vastaan. Jos katsotaan vain ulkokuorta, kehitystä on todellakin tapahtunut. Sisältö sen sijaan on muuttunut vain vähän.

On Chaos Legionissa sentään panostettu kehyskertomukseen hieman Space Invadersia enemmän, mutta pelatessa sitä ei huomaa. Mikään ei sido satapäisiä vihollislaumoja kenttien välissä esitettäviin animaatioihin. Tarina on muutenkin yhtä inspiroiva kuin pelin muutkin piirteet: juoneen liittyy päähenkilö Sieg Wahrheit, päähenkilön entinen paras ystävä ja nykyinen arkkivihollinen, maailmantuhoamissuunnitelmia hautova Victor Delacroix ja luonnollisesti kolmantena pyöränä nainen, joka kumpaakin kiinnostaa – ja kas vain, perinteinen kolmiodraama on valmis!
Sieg siis marssii halki kenttien, piesten juonen kannalta täysin merkityksettömiä hirviölaumoja toistensa perään (missään ei kerrota, miten hirviöt liittyvät Siegiin, Victoriin tai yhtään mihinkään). Kun riittävästi hirviöitä on teurastettu, on vastassa valtava loppuhirviö, jota piestään yhtä kauan kuin muita yhteensä. Sen jälkeen seuraa hetken hengähdys- ja varustelutauko, jonka jälkeen sama kuvio toistuu. Väsyttävämpää pelirakennetta on vaikea keksiä. Huippukohtia on mahdollista rakentaa muillakin keinoin – loppuhirviöt ovat luonnollisesti se helpoin. Helpoimman ratkaisun periaate vaivaa Chaos Legionia kyllä muutenkin.

Goottilaista harmautta

Graafisesti Chaos Legion ei tee vaikutusta. Pitkään liehuvaan takkiinsa sonnustautunut päähahmo ei ole erityisen omaperäinen ja sopisi moneen muuhunkin peliin. Hirviöt ovat kelvollisia, mutta taustat ovat turhankin pelkistettyjä. Voi olla, että detaljeja on säästelty, jotta ruudunpäivitys pysyisi riittävän ripeänä isompienkin tappeluiden aikana. Nopeuden suhteen ongelmia ei olekaan. Pelin grafiikka on hieman karua ja sahalaitaista, mutta pahin ongelma on tylsä ruskeanharmaa värimaailma. Chaos Legionin maailma on ankea paikka.

Juonta kuljettavat välianimaatiot ovat sentään hieman paremman näköisiä. Niiden ongelmana onkin sitten todella onneton dialogi, jota tukee surkea ääninäyttely. Tulee vähän sellainen olo, että peliin on väännetty juonta vähän puoliväkisin, kun sellainen nyt kerran pitää olla. Olisin kuitenkin toivonut, että juonta olisi sidottu edes vähäsen pelin tapahtumiin. Jos vaikka olisi selitetty, minkä vuoksi hirviölaumat Siegiä vaivaavat. Onko Victorilla kenties jotain tekemistä asian kanssa? Mitään juonellista motivaatiota pelin tapahtumille ei saa.

Päähenkilö Sieg on varsin yksioikoinen ja persoonaton (no on sillä nyt sentään iso miekka) tyyppi. Välianimaatioiden puheosuuksien perusteella on kuitenkin hyvä, että Sieg antaa miekkansa hoitaa puhumisen. Tappelut ovat varsin yksinkertaista mättöä, sillä Sieg hallitsee vain yhden taistelutyylin. Prince of Persia: The Sands of Timen monipuolisia ja vauhdikkaita taisteluita tulee ikävä. Sieg ei kuitenkaan ole yksin, vaan käyttää apunaan kaaoksen legioonia.

I am Legion

Legioonat ovatkin pelin hienoin keksintö. Seitsemän erilaista legioonaa auttavat Siegiä ilomielin, kunhan vain ensin löytää legioonan käytön mahdollistavan esineen. Ne löytyvät ensimmäisen kuuden kentän lopusta. Seitsemännen ja voimakkaimman legioonan valjastamiseen tarvitaan isompi nippu eri kenttiin siroteltuja esineitä. Siegillä voi joka kentässä olla kaksi eri legioonaa käytössään. Legioonien käyttöön on kaksi tapaa: legioona on joko aktiivisesti menossa mukana tai huomaamattomana apuna. Ensimmäinen vaihtoehto sopii hyvin suurten vihollismassojen pieksemiseen. Homma helpottuu mukavasti, kun saa pari-kolme kaveria avukseen. Apumoodissa Sieg taistelee yksin, mutta onneksi voimakkaammin. Legioona antaa tällöin käyttöön erilaisia erikoishyökkäyksiä. Eri moodit käyttävät legioonien energialähdettä, sieluvoimaa, eri tavoin.

Legioonien käyttö tuo onneksi jonkinlaista taktistakin ulottuvuutta peliin, mutta ei peli kyllä missään vaiheessa pelaajan päätä liiemmin rasita. Parhaiden legioonien valitseminen on ensimmäistä kertaa kenttään mentäessä täyttä arpapeliä, kenttien aikana taas toisinaan joutuu miettimään, missä moodissa legioonistaan saa parhaan edun. Yleensä ottaen yksittäisten hirviöiden piekseminen sujuu kätevästi apumoodissa, jolloin Sieg on voimakkaampi. Kun hirviöitä on vastassa laumoittain, kannattaa legioonat kutsua avuksi. Elämä helpottuu, kun ympärillä häärää neljä innokasta miekkamiestä jakamassa kuolemaa. Kokemuspisteitäkin kertyy ripeämmin.

Vaikka pelissä kokemusta kerätäänkin, ei kyseessä ole mikään roolipeli. Kokemus kuitenkin parantaa legioonien ominaisuuksia. Kokemusta ja sieluenergiaa kertyy vihollisia pieksemällä. Kentän lopussa voi myös saada bonuskertoimia, jos selviytyy kentästä riittävän nopeasti ja tappaa tarpeeksi vihollisia (ruudulla näkee luonnollisesti koko ajan tappamiensa vihollisten lukumäärän). Kuolleet viholliset saattavat jättää jälkeensä myös sekalaista roinaa, lähinnä elämä- ja sielupalautuksia.
Chaos Legionin suurin synti on se, että peli on tolkuttoman tylsä. Pelissä ei ole mitään muuta kuin tappelua ja tappeleminen on pienestä taktikoinninvarasta huolimatta tylsää napinnäpytystä. Pelin ulkoasu on tylsä, eikä juonikaan juuri herätä mielenkiintoa kliseisellä paatoksellaan. Täyden hinnan maksaminen tästä pelistä ei kannata.

Arvostelu

Kuva ja ääni - Chaos Legion on ulkoisesti varsin keskinkertaista nähtävää. Grafiikka ei yksinkertaisesti vakuuta ja äänimaailma on tylsä.

Pelattavuus - Chaos Legionin pelaaminen on tylsää, hyvät ideat hautautuvat pitkästyttävään pieksemiseen. Pelisuunnittelulliset ratkaisut ovat suorastaan väsyneitä.

Kestävyys - Hakattavaa riittää, mutta kärsivällisyys loppuu ennen kuin pelin loppu häämöttää.

Hyvää - Legioonat.

Huonoa - Tylsä grafiikka, vielä tylsempi peli-idea.

Yleisarvosana - 1 piste.

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/561