Viime aikoina ehdoton ykköspelini on ollut Super Smash Bros Melee. Peli on hyvin yksinkertainen ja aika aivotonta mäiskettä, mutta ehkä juuri sen takia todella hauskaa ajanvietettä. Kun ostin pelin, olin hieman huolissani sen yksinpeliominaisuuksista. Suotta, näemmä, sillä pelin parissa viihtyy yksinkin mainiosti.
Yksinpeliin on oikein omat moodinsakin, mutta niistä huolimatta olen pelannut lähinnä moninpeliä konevastustajien kanssa. Se on Smash Brosin hauskin pelimoodi, oli vastassa sitten ihmisiä tai ei. Johannan kanssa olen pelannut muutaman joukkuematsin ja kun veljeni oli kylässä, pieksimme toisiamme urakalla. Silloinkin mukana oli koneen ohjaamia hahmoja täydentämässä porukka neljään ja kaaoksen maksimiinsa. Perjantaina pidämme peliviikonloppua ja pääsen toivottavasti kokeilemaan peliä kolmea ihmisvastustajaa vastaan.
Perusmeleekin saa muuten mukavasti vaihtelua, kun kokeilee erilaisia sääntöjä ja kenttiä. Niitä riittää, omat suosikkini ovat tällä hetkellä last man standing -matsit. Kentistä parhaita ovat ne, joista ei putoa erityisen helposti... Hilpeä peli, ei voi muuta sanoa. Nintendo-faneille erilaisten muista peleistä tuttujen hahmojen paljous on plussaa. Onhan se hauskaa pistää vaikka Mario ja Peach Linkiä ja Zeldaa vastaan! Eri peleistä tutut musiikit raikuvat kentissä, sekin on erinomaisen mainio piirre.
Tällä hetkellä Super Smash Bros Melee on pelikokoelmamme ehdoton moninpelihelmi (voittaen Super Monkey Ball 2:en) ja yksinpeleistäkin eniten pelaamiani.
13.07.04 13:57Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/527