Pelimerkinnät

Peli-ilta

Eilinen peli-ilta oli huomattava menestys. Osanottajamäärä oli hieman odotettua alhaisempi - taisivat lämmin ilma ja Tammerfest rokottaa - mutta eipä se viihtymistä haitannut.

Illan pelatuimmat pelit taisivat olla varmat moninpelisuosikit Mario Party 5 ja Super Smash Bros Melee. Mario Party varsinkin oli erittäin miellyttävä kokemus ensimmäistä kertaa kokonaista peliä pelattaessa. Voitimme Johannan kanssa, vieläpä (koska meitä oli kuusi ja ohjaimia oli vain kolme, pelasimme kolmena kahden pelaajan joukkueena). Tämä varmisti sen, että hankin Mario Partyn jossain vaiheessa - mutta minkä version? Taidan jäädä odottamaan joskus loppuvuodesta tai ensi vuonna ilmestyvää kuutosta.

Muutakin pelattiin. Cuben peleistä F-Zero GX, Ikaruga ja Super Monkey Ball 2 kävivät koneessa.

Näistä Ikaruga oli ainoa uusi tuttavuus. Peli on perinteinen pystyskrollaava avaruusalusräiskintä (genren klassikoista tulee ensimmäisenä mieleen Bitmap Brothersien erinomainen Xenon 2: Megablast eikä vähiten Bomb the Bassin tarttuvan musiikin vuoksi), jonka ovelin jippo on polarisaatio: sekä pelaajien alukset että viholliset ovat joko mustia tai valkoisia. Pelaajat voivat vaihtaa väriään ja se onkin tarpeen: viholliset luonnollisesti tuhoutuvat helpoimmin, jos pelaajan väri on vastakkainen. Sama pätee myös toisinpäin: omanvärisiä vihollisammuksia voi ottaa sisään vaikka kuinka, mutta vääränväriset ammukset ovat tuhoisia. Kuten arvata saattaa, väriään saa vaihtaa tiuhaan eikä sekään aina riitä. Peli oli ahdistavan vaikea.

Toisessa telkkarissa oli kiinni PS2. Sillä kokeiltiin Amplitudea ja Tekken nelosta. Eniten pelattiin kuitenkin Soul Caliburia. Oli ihan mielenkiintoista kokeilla Tekkeniä - jäi vain ihmetyttämään, mitä hienoa ihmiset siinäkin näkevät. Soul Caliburiin verrattuna peli oli hirveä: hahmot olivat tylsiä ja tappeleminen kuin hidastetusta elokuvasta. Missä on vauhti, missä toiminta? Tekken Tag Tournament on saanut GameSpotissa huomattavasti paremmat pisteet ja on ilmeisesti aika laillakin parempi peli, mutta Tekken 4 ei missään nimessä vakuuttanut meitä sarjan erinomaisuudesta. Kyllä Soul Calibur 2 on paras!

Peli-ilta oli joka tapauksessa menestys; pitänee siis järjestää vastaavaa toistekin. Ilta vahvisti myös Nintendon erinomaisuutta: moninpeli on parhaimmillaan, mitä enemmän on pelaajia. GameCubeen sopii suoraan maksimaalisen peli-ilon mahdollistavat neljä ohjainta ilman erillisten lisälaitteiden hankkimista.

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/530

Tekken ja Virtua Fighter ovat molemmat aika samalla linjalla ja jakavat kyllä fanit keskeltä kahtia. Ero noiden kohdalla soul caliburiin lienee se, että soul calibur on kaikesta huolimatta lähempänä perinteistä mätkintäpeliä ja on huomattavasti helpompi omaksua kuin yllämainitut. Tekken & Virtua fighter (ja ehkä jossainmäärin dead or alive -sarja) ovat molemmat pelejä jotka vaativat todellista peli-intoa ja keskittymistä jo yhdenkin hahmon hallitsemiseen. Kummassakaan ei pärjää silmittömällä hakkaamisella, vaan iskuja on pakko osata torjua ja kääntää toista pelaajaa vastaan mikä taasen vaatii tarkkoja refleksejä yms.

Muttajoo, Virtua Fighteria paljon pelanneena (ja en taasen DoA:sta tai Tekkenistä tykkää yhtään) sanoisin silti, että jos mätkintäpeliä haluaa niin soul caliburista se lähtee, aika sama kyllä kumpi versio.

Niin ja muuten, GC:n soul calibur hoituu ihan näppärästi GC:n ohjaimella, taisit sitä mietiskellä joskus. Olihan se pakko päästä Linkillä pelaamaan niin tilasin ausseista sen halpiksena.