Pelimerkinnät

Metroid Prime esikatsaus (GC)

Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Retro Studios

Metroid Prime on kai jonkinasteinen pakkohankinta kaikille cubisteille. Lassi Kurkijärvi hehkutti sitä Pelaaja-lehdessä varsin innostuneesti (kuusi tähteä viidestä), joten herättihän se mielenkiintoa. Sarjan pitkä historia ei sinänsä merkinnyt minulle mitään, aikaisemmilla Nintendon koneilla pelaaminen on jäänyt pahasti vähemmälle.

Mutta Metroid Prime on hieno peli. Sitä ei sovi kiistää. Ulkoasultaan se on todella upea, parhaimmasta päästä GameCuben antia. Poikkeuksellisesti pelin musiikkikin miellyttää korvaa, harvemmin jaksan innostua pelimusiikeista. Tyyliltään peli on kai jonkinlainen hybridi FPS- ja seikkailupelin välillä. Tapahtumat kuvataan palkkasoturi Samus Aranin silmistä, mutta luonteeltaan peli eroaa kuitenkin perusräiskinnöistä rauhallisempaan suuntaan.

Pelin tavoite on alkuun mielenkiintoisen hämärä. Samus Aran jahtaa avaruusmerirosvoja, joiden jäljet johtavat Tallon IV -planeetalle. Planeetalla on vaikuttanut Chozo-niminen sivilisaatio, vaan ei vaikuta enää. Jotain hämärää on tekeillä, mutta mitä se on ja mitä sille pitäisi tehdä - se täytyy selvittää. Itse olen nyt siinä pisteessä, että viiden tunnin pelaamisen jälkeen tehtävä on vihdoin alkanut selvitä. Nyt tiedän suunnilleen, mitä minun pitäisi tehdä.

Pelin luonne kiteytyy Samus Aranin taisteluhaarniskaan. Se on monipuolinen ja näppärä, mutta valitettavasti myös rikki. Puuttuvia osia löytyy sieltä täältä ja aina kun jonkun uuden ominaisuuden löytää, pääsee etenemään johonkin uuteen suuntaan. Tästä seuraa paljon vaeltelua myös taaksepäin. Tyhjillä käytävillä ei tarvitse kuljeskella, sillä kaikki kertaalleen hoidellut hirviöt ja esteet ilmestyvät uudestaan, kun huoneesta poistuu. Siinä on puolensa (ja varmasti myös teknisiä syitä, tuntuu olevan konsolipeleissä nimittäin yleistä), mutta minua asia häiritsi aluksi jonkin verran.

Suurempaa valittamista pelistä ei löydy. En ole vallan suuri vaikeiden ja työläiden loppuhirviöiden ystävä, mutta tähän mennessä Samusin kohtaamat välipomot ovat olleet ihan siedettäviä. Kontrollit ovat varsin näppärät, mutta välillä näkökenttää sietäisi saada käännellä joustavammin. Hiiritähtäystä tulee välillä ikävä. Hillitty tarinankerronta, pienet ahaa-elämykset, kauniit maisemat ja hyvä musiikki tekevät pelikokemuksesta kuitenkin miellyttävän.

Arvostelu

Koska peli on vielä vähän vaiheessa, täydennän tätä arvostelua vielä. Siksi arvosanakin on vielä väliaikainen.

Kuva ja ääni - Peli on todella kaunis. Planeetan maisemat vaihtelevat laavakentistä jäätiköihin ja viidakoihin, ja kaikki ovat yhtä häikäisevän kauniita. Musiikki tukee etenemistä hyvin.

Pelattavuus - Havainnoimalla aukeneva tarina on kiinnostava ja houkuttelee pelaamaan yhä uudestaan. Uudelleensyntyvät hirviöt häiritsivät hieman, mutta niihinkin tottuu. Kontrollit ovat melkeinpä niin hyvät kuin ilman hiiritähtäystä on mahdollista.

Kestävyys - Pelattavaa riittää, joskaan maailma ei ole lopulta niin valtavan iso. Samoja alueita ravataan siis uudestaan ja uudestaan.

Hyvää - Upea grafiikka, tunnelmallinen musiikki, hyvä pelattavuus.

Huonoa - Bossit, uudelleensyntyvät hirviöt, tasohyppely.

Yhteisarvosana - 4 pistettä.

Kiitokset Johannalle pelin lahjoittamisesta!

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/454