Ihana ja kaikkivoipa kolmas ulottuvuus on tuonut peleihin niin paljon lisää. En voi kuvitellakaan aikaa ennen kolmannen ulottuvuuden kaunista hehkua! (Koska asia ei kuitenkaan välity kaikille muuten: tämä on ironiaa.)
Vaan paratiisissa on käärme. Milloinkohan pelintekijät oppivat sen verran, että peliarvosteluissa ei nähdä kommentteja humalaisista kameramiehistä tai muuten vain elämää hankaloittavista ratkaisuista? Esimerkiksi Super Mario Sunshine yllätti Mario-pelien korkeaan laatuun tottuneen epämääräisillä kontrolleillaan ja vähän sinne päin katselevalla kamerallaan.
Tuntuukin, että vain harvoin kohtaa kameran, joka osoittaa aina sinne päin minne pitäisi. Ongelmia kohtaa yleensä viimeistään taisteluissa (Prince of Persia: The Sands of Time, Silent Hill 2), kun viholliset käyvät päälle kuvan ulkopuolelta. Yritä siinä sitten jotain.
Eternal Darknessin kamera on kiinnitetty ja osoittaa yleensä sinne minne pitääkin. Taisteluissa joustavuutta kaipaisi vähän enemmän, mutta noin niin kuin yleensä ottaen ratkaisu on toimiva. Jak & Daxterin kamera toimi myös yleensä mainiosti, samoin The Legend of Zelda: The Wind Wakerin, joskin kummassakin kameraa tarvitsee toisinaan ohjastaa oikeaan suuntaan.
Tässä asiassa on kuitenkin selvästi vielä kehittämisen varaa.
23.04.04 16:12Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/453