Pelimerkinnät

Silent Hill 3 (PS2)

Julkaisija: Konami
Kehittäjä: Konami

Tekniikka pettää, mutta siitä viis

Silent Hill 2:n jälkeen kolmonen oli pakkohankinta. Ostimme sen ensin edeltäjän tapaan PC:lle, mutta oli vika koneessa tai pelissä, toimivaa siitä ei saanut. Kaatuilu vei hermot, mutta halusimme silti pelata, joten myimme PC-version pois ja ostimme PS2-version tilalle. Menetimme tarkemmat grafiikat ja mahdollisuuden tallentaa koska tahansa, mutta saimme toimivan pelin. Ja tarkkuudesta viis: kyllä 28-tuumainen televisio antaa 17 tuuman näyttöä paremman pelielämyksen.

Aikaisempia Silent Hillejä pelanneille kolmososa on tuttua tavaraa. Tällä kertaa pääosassa on nuori nainen, Heather, jonka elämässä on yhtä jos toista hämäräperäistä. Jokin vetää häntäkin Silent Hillin kaupunkiin, jossa tunnetusti asiat eivät ole ihan kohdallaan. Seikkailu alkaa kuitenkin amerikkalaiseen tapaan ostoskeskuksesta, jossa Heather kohtaa epäilyttävän yksityisetsivän. Tätä paetessaan Heather poikkeaa ulkona ostoskeskuksesta ja palatessaan sisälle, huomaa paikan muuttuneen täysin.

Olen yksin ja minua pelottaa

Tervetuloa Silent Hill -pelien maailmaan. Pimeä ostoskeskus on ihmisistä tyhjä, mutta täynnä totuttuun tapaan irvokkaita hirviöitä. Silent Hillin hirviöt ovat vastenmielisimpiä näkemiäni, eikä kolmososa jätä kylmäksi. Normaalisti miellyttävä ostoskeskus on varsin epämiellyttävä kokemus. Onneksi sieltä pääsee pois, mutta eipä se metroasemakaan ole sen mukavampi. Puhumattakaan rakennustyömaasta tai toimistotalosta, tai Heatherin kodista. Palaapa Heather aikaisemmista osista tuttuihin ympäristöihin, mm. aina yhtä ihastuttavaan Brookhavenin sairaalaan, joka on entistäkin karmeampi.

Kentät ovat näyttäviä, mutta toisaalta melkoista putkijuoksua. Lukko on rikki -ilmoituksiin saa tottua, eikä etenemissuunnasta ole juuri epäilystä. Silloin tällöin eteneminen pysähtyy pieniin ongelmiin, joissa on usein kyse jonkun tavaran löytämisestä jostain ja käyttämisestä jossain. Vaikeustasoa voi säätää: helpoimmillaan ongelmat eivät ole ongelmia, vaikeimmillaan hiuksia saa repiä päästä jos ei ongelmanratkonnan mestari. Useimmat ongelmat ovat ihan järkeviä, osaa joutui pohtimaan pitkään ja lopulta tarkistamaan netistä ratkaisun.

Vastaan lappaa koko joukko hirviöitä. Heather on aseistautunut putkenpätkillä ja muilla melee-aseilla, mutta tuliaseitakin löytyy. Uutuutena valikoimissa on tehokas konepistooli. Aseisiin saa kuitenkin aika nihkeästi ammuksia ja meiltä läpipelaaminen jäi väliin juuri ammusten (ja terveysparannusten) loppumisen vuoksi. Ihmettelimme kaikkien bonusten puuttumista varsinkin lopussa ennen loppupomoa. Pelin vaikeustaso nousi yllättäen ja pysäytti pelaamisen kesken pelin. Pakollisten ja aina yhtä epämiellyttävien välipomojen lahtaaminen kun syö panoksia ja terveyttä urakalla, jos ei ole hyvä tappelija. Mitä me emme ole... Suosittelenkin helpointa taisteluvaikeustasoa, jos ei erityisesti nauti tappelemisesta.

Pelkoa ja inhoa Silent Hillissä

Pelottava peli kyllä on. Varsinkin äänenkäytön suhteen pelin tekijät ovat mestareita. Häiriintynyt tunnelma herättää pelkoa ja kun sopivasti rasahtaa, niin pelaaja hyppää kauhusta. Yksittäisistä kohtauksista täytyy ehdottomasti mainita verihuone (tiedätte kyllä, kun se tulee vastaan), jonka tunnelma oli ahdistavuudessa vertaansa vailla. Mallinukkevarastossakaan ei ollut kivaa. Tappelujen vaarallisuuskin on oma osansa, taskuradion hirviöistä varoittava rätinä saa valppaaksi.

Kauhu-ulottuvuudeltaan peli on kakkososan tasoa. Valitettavasti muuten jäädään jälkeen. Teknisesti peli on edistynyt jonkin verran, valikot ovat ehkä vähän kätevämmät ja niin edelleen. Sisältö ei kuitenkaan ole päivittynyt senkään vertaa. Kolmannen osan juoni jää selvästi jälkeen kakkosesta. Se on liian outo, sekava eikä erityisen kiinnostava. Heather on henkilönä ok, mutta juoni ei muuten oikein toimi. Putkijuoksu tuntuu kolmososan kentissä korostuneemmin (vaikka kakkonen olikin sinänsä ihan samanlainen).

Yhteenveto

Aikaisempia pelanneille ja niistä pitäneille kolmonen on kuitenkin hyvä hankinta: uusi annos samaa hyvää. Sarjaan vasta tutustuville suosittelen kuitenkin aloitusta kakkososasta, sillä se on mielestäni kolmatta parempi. Jos mielenkiinto riittää sen jälkeen, voi perehtyä kolmoseen.

Pelin kestävyydestä täytyy todeta sen verran, että peliin on kätketty valtavasti bonuksia, etenkin uusien vaatteiden muodossa. Eräänkin paidan saa, kun pelaa pelin 11 kertaa läpi. Ihmettelen, miten kukaan vaivautuu, mutta omapahan on ilonsa. Minulle riittää yksi loppumetreillä kesken jäänyt kerta, varsinkaan kun juoni ei erityisemmin liikuttanut. Kauhupelifaneille Silent Hill 3 on kuitenkin luotettava valinta. Toivon kuitenkin neljännen osan, The Roomin uudistavan peliä kolmososaa enemmän.

Arvostelu

Kuva ja ääni - Silent Hill 3 on kaunis ja näyttävä peli. Ennen kaikkea se kuulostaa hyvältä, ilman ääniä pelaaminen olisi valtava menetys ja tappaisi ison osan pelin pelottavuudesta. Vähempään kuin täysiin pisteisiin ei voi tyytyä: 4.

Pelattavuus - Pelin kontrollit toimivat kohtalaisen hyvin, mitä nyt kameroiden kanssa saa ihmetellä silloin tällöin. Tarina ei kuitenkaan vetänyt mukaansa edellisen osan tavoin, vaan oli suorastaan tympeä. Jatko-osalta olisi muutenkin odottanut enemmän kehitystä edelliseen osaan verrattuna. Meitä ihmetytti myös ammusten ja terveysbonusten nihkeä jakaminen pelin lopussa. Arvosana jää siis keskinkertaiseksi, eli 3.

Pelin yleisarvosana - Silent Hill 3 ansaitsee kuitenkin hyvästä tunnelmastaan puolikkaan korotuksen. Kauhufaneille se on muutenkin peli paikallaan, vaikka ei edeltäjänsä veroinen olekaan. Silent Hill 3 saa siis yleisarvosanakseen 7,5/10.