Pelimerkinnät

F-Zero GX (GC)

Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Amusement Vision

En ole suurikaan autourheilun ystävä, mutta useampaakin autopeliä olen fanittanut ihan kiitettävästi. Legendoihin kuuluvat Stunts, Crammondin F1 Grand Prix, Sega Rallyt ja uudemmista Gran Turismo 3: A-Spec. Nämä kaikki ovat kuitenkin kohdanneet voittajansa. F-Zero GX pyyhkii lattiaa jokaisella aikaisemmalla ajopelillä.

F-Zero on Nintendon pitkän linjan ajopelisarja, jonka aikaisempiin osiin en ole tutustunut. Sanovat, että edeltäjä, Nintendo 64:n F-Zero X oli nopea, mutta ei erityisen kaunis. Nyt löytyy koneesta tehoa sen verran, että peli on sekä erittäin nopea että todella näyttävä. Epämääräiseen tulevaisuuteen sijoittuvan pelin aiheena on rakettirekikaahaus, jossa yli 2000 km/h nopeudet eivät ole vieraita.

Tärkein siis ensin: peli on nopea. 60 Hz ruudunpäivitys vierii sulavasti ilman hidastelua, vaikka radalla olisi maksimimäärä kalustoa, 30 ajokkia. Peli on itse asiassa niin nopea, että Gran Turismossa vauhdintunteen kannalta välttämätön ohjaamokuvakulma on F-Zerossa vakavaan pelaamiseen mielestäni aivan liian nopea. Maisemat ovat ainakin vauhdissa katseltuina todella tyylikkäitä.

Peli tarjoaa viidenlaista ajelua. Yleisin pelitapa on yksittäisten ratojen ajaminen hyvien aikojen perässä. Ratoja voi myös ajaa kilpaa korkeintaan neljän pelaajan voimin. Yksin voi ajaa harjoitusmoodissa, joko kilpailijoiden kanssa tai ilman. Jos organisoidumpi kilpailu kiinnostaa, Grand Prix -tilassa ratoja ajetaan viiden radan cupeissa pisteitä keräten. Viimeisenä vaihtoehtona on tarinamoodi, jossa suoritetaan erilaisia tehtäviä.

Ratoja on tarjolla ensialkuun viisitoista, jaettuna kolmeen eri cuppiin. Kun menestyy cupeissa riittävän hyvin, aukeaa neljäs cup eli viisi uutta rataa. Viidennen cupin saa avattua joko todella hyvällä menestyksellä muissa cupeissa (eli en uskalla haaveillakaan moisesta vielä) tai ajamalla menestyksekkäästi F-Zero AX -kolikkopeliä. Vaikeustasoja on kolme, ja neljäs aukeaa kun vaikeimmalla alkuperäisistä menestyy tarpeeksi hyvin.

Tekemistä siis riittää ihan kiitettävästi. Radoilla pärjääminen riippuu pitkälti muistista, joten valtava ratavalikoima ei olisi välttämättä parempi asia. Nyt radoissa on mielestäni ihan riittävästi vaihtelua ja valikoimaa, voi tietysti olla, että niihin kyllästyy vielä. Joukkoon mahtuu kuitenkin siinä määrin kekseliäitä virityksiä, etten ihan äkkiä huolehtisi. Siinä missä Gran Turismo luottaa aitoihin ratoihin, F-Zeron valttina on todella mielikuvituksellinen ratasuunnittelu. 90 asteen mutkat pystysuunnassa, putket (ajettuna sekä ulko- että sisäpinnalla), valtavat hypyt ja muu kieroilu tekee radoista pahimmillaan hengenvaarallisia. Pelin vaikeustasosta melkoinen osa on nimenomaan radalla pysymisen vaikeutta.

Ratoja ajetaan aina kolme kierrosta. Tämä on erinomainen ratkaisu, sillä kolmen kierroksen kisassa jokainen kierros on täysin erilainen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen aktivoituvat boosterit: napinpainallus sysää alukselle hurjan vauhtilisän. Valitettavasti jokainen boostaus kuluttaa aluksen energiatasoa, joka vähenee myös törmäyksissä. Kun energia loppuu, alus räjähtää. Ei siis kannata boostailla liikaa. Radoilla on latausalueita, joiden sijainti ja määrä vaikuttaa radan luonteeseen. Toisella ja kolmannella kierroksella joutuu miettimään boostereiden ajoitusta, johon vaikuttaa ratkaisevasti se, onko edessä maaliviiva vai vielä yksi kierros.

Kisoissa radalle tunkee 30 ajokkia, mikä tekee kisaamisesta varsin reipasta puuhaa. Tietokonekuskit antavat kovemmilla vaikeustasoilla ihan kunnollista vastustakin, kisojen voittamisesta saa ihan oikeaa iloa. Montaa virhettä ei anteeksi saa. Toisaalta cupin melko avokätinen pisteytys tarkoittaa sitä, että jokaista kisaa ei ole pakko voittaa kokonaiskilpailun voittamiseksi. Itse voitan tosin koneen ohjaamat kuljettajat jo melko vaivatta Expert-tasollakin, ongelmana on enemmän radoista selviäminen.

Kisoja voittamalla saa tikettejä, joilla voi ostaa uusia aluksia ja alusten osia. Osista voi koota omia ajokkejaan (pelissä onkin tämän vuoksi teoriassa kai jotain 17 000 eri alusta), omaan ajotyylin mukaan. Konekuskien aluksissakin riittää valikoimaa ihan mukavasti. Tiketeillä voi ostaa myös muuta sälää, kuten henkilökunnan haamuaikoja (kunhan ensin ajaa kymmenen sekunnin päähän ajasta) ja tarinamoodin tehtäviä.

Tarinamoodi on erittäin vaikea. Itse en ole selvinnyt edes toisesta tehtävästä. Se onkin tarkoitettu todellisille huippukuskeille. Vasta-alkajien ei kannata yrittääkään, niin ei käy masentamaan. Jos peli käy muuten helpoksi, onpahan ainakin jotain tekemistä.

Kontrollit ovat perusohjaimella luontevat ja toimivat. Alusten ohjaaminen on silti vaikeaa, sillä yhtään nopeammat ajokit ovat myös todella kiikkeriä kippoja, varsinkin boostatessaan. Harjoittelemalla kuitenkin oppii, ja aluksi mahdottomilta tuntuvat alukset muuttuvat lopulta täysin ajokelpoisiksi ennätysten jahtaamisen apuvälineiksi. Silti ennätyksiä rikkovaan ajamiseen liittyy jatkuvasti tietty vaaran tunne: hyvä aika edellyttää aivan omien taitojen rajoilla tapahtuvaa ajamista, jossa koska tahansa voi käydä huonosti.

Jos arvostaa vauhtia ja jännittäviä tilanteita realismia enemmän, on F-Zero GX varma valinta. Simulaattorikuskit pysytelkööt Gran Turismoiden ja muiden parissa, minä en enää mokomaan hidasteluun palaa.

Arvostelu

Kuva ja ääni - F-Zero GX on komeaa ja vauhdikasta katseltavaa. 60 hertsin laajakuva rullaa nopeasti ja nykimättä. Äänimaailma ei ole ihmeellinen, mutta ajaa asiansa. Kentät ovat mielenkiintoisia ja tyylikkäitä. Vähemmän kuin erinomainen nelonen ei siis riitä. 4

Pelattavuus - Kontrollit ovat täsmälliset ja luontevat, vaikeustaso juuri sopivan vaikea ja kisaaminen erinomaisen jännittävää viihdettä. Tästä on erinomaisen vaikeaa pistää paremmaksi. Ajopeleistä F-Zero GX on ehdottomasti paras kokeilemani, siitä hyvästä se saa täydet kuusi pistettä. 6

Yhteisarvosana - Tähän ei ole mitään lisättävää. F-Zero GX on Pelimerkintöjen ensimmäinen täyden kympin peli: 10/10.