Julkaisija: SCEA
Kehittäjä: Naughty Dog
Jak & Daxter oli eräs ensimmäisiä hankkimiamme PS2-pelejä. Se kyllä vakuutti konsolipelien laadukkuudesta, mutta toisaalta taisi asettaa riman vähän turhan korkealle. Peli on nimittäin edelleen paras pelaamani tasohyppelypeli.
Jak ja Daxter ovat kaveruksia, jotka harrastavat seikkailemista. Erään seikkailuretken seurauksena Daxter putoaa altaaseen, joka on täynnä synkkää pimeää ecoa. Sen seurauksena Daxterista tulee orava. Tilanne täytyisi jotenkin paikata, ja kuten arvata saattaa, retkestä tulee odotettua mutkikkaampi maailmanpelastusoperaatio.
Kahta päähahmoa pelissä ei kuitenkaan käytetä, vaan seikkailu tapahtuu yksinomaan Jakilla, Daxterin palloillessa olkapäällä laukomassa tyhmiä kommenttejaan. Matka vie halki mitä erilaisimpien maisemien. Tarjolla on vehreää rannikkoa, viidakkoa, laavaluolia, jäisiä vuorenhuippuja ja ties mitä. Etenemistä ei ole sidottu kenttiin, vaan maailmassa voi vaellella melko vapaasti. Uusin paikkoihin pääsee suorittamalla tehtäviä ja vanhoihin maisemiin voi palata koska tahansa keräilemään jäljelle jääneitä esineitä.
Tarkoituksena olisi siis päästä eteenpäin. Matkan varrella keräillään power cellejä, jotka ovat pääasiallinen mittari pelin edistymiselle. Sivutoimisesti voi keräillä mystisten precursorien jättämiä pallukoita, joiden keräämisestä aukeaa bonuksia. Jokaisella alueella on jaossa noin kymmenisen power celliä, jotka saa suorittamalla tietyt tehtävät. Systeemi on miellyttävä; vaikeammat paikat voi jättää rauhassa lepäämään, kun yrittää ratkaista jotain muuta.
Jakin ohjastaminen sujuu näppärästi. Käyttöliittymä on kätevä ja Jak tottelee ohjastusta varsin luotettavasti. Kamerakin pysyy mukana menossa. Ylipäätään mokailu tuntui olevan useimmiten omaa syytä eikä ohjauksen huonoutta. Teknisessä toteutuksessa pisteitä tulee myös lataustaukojen eliminoimisesta. Alueet ovat laajoja ja niillä liikkuessa lataamista ei huomaa, vaan se tapahtuu tyylikkäästi taustalla. Taukoja ei tule edes alueelta toiselle siirryttäessä!
Kenttäsuunnittelu on muutenkin varsin onnistunutta. Muutama selvästi vaikeampi kohta erottui joukosta ja varsinkin Lost Precursor City oli silkkaa tuskaa ensimmäisellä kerralla. Vaikealta tuntuvat alipelit saatiin kuitenkin lopulta pelattua, eikä ohjeita tarvittu kuin muutaman vaikeimman power cellin löytämiseen. Suurimmaksi osaksi kenttien ongelmat olivat mielenkiintoisia ja pääasiassa liikunnallisia haasteita. Hyppimistä ja pomppimista tarvittiin aika lailla, mutta kuten todettua, Jakin ohjastaminen kävi kyllä sen verran kätevästi, ettei siitä tullut suurempaa ongelmaa. Peli ansaitsee myös lisäpisteitä turhien pomotappeluiden vähyydestä.
Ulkoasultaan peli on todella onnistunut. Värikäs tunnelma tekee pelaamisesta miellyttävän ja leppoisan kokemuksen. Toisaalta eri alueille on onnistuttu luomaan hyvinkin erilainen tunnelma ja ilmapiiri. Itse pidin suuresti ympäri maailmaa löytyvästä precursor-roinasta, jonka erikoinen ulkonäkö erottui muusta ympäristöstä missä tahansa. Pelin musiikki palvelee tarkoitustaan, mutta en kyllä enää muutaman kuukauden jälkeen muista tahtiakaan - se ei siis ole mitään ikimuistoista. Ääninäytteleminen on yleisesti ottaen tasokasta.
Valtavan pitkä ilo Jak & Daxter ei ole. Seikkailu on niin hauska, että olisin toivonut sen kestävän pidempäänkin - varsinkaan, kun näyttää pahasti siltä, ettei Jak 2 vedä vertoja edeltäjälleen. Jak & Daxter onkin edelleen paras pelaamani tasohyppelypeli.
Kuva ja ääni - Pelin audiovisuaalinen puoli on siinä määrin erinomaista jälkeä, että arvosanaksi voi huoletta antaa erittäin hyvän, 4.
Pelattavuus - Kenttäsuunnittelu on pääasiassa oivaltavaa, lataustaukojen ja pomotappeluiden puute miellyttävä kokemus ja Jakin kontrollointi enimmäkseen miellyttävää. Täydellinen peli ei ole, joten sen on tyytyminen erittäin hyvään, 5.
Yhteisarvosana - Jak & Daxter: The Precursor Legacy oli erinomainen pelielämys ja genressään edelleen ohittamaton. Se ansaitsee siitä hyvästä puolikkaan korotuksen ja on siis kaikkiaan 9,5 pisteen arvoinen.
26.04.04 08:49 | TrackBack