Pelit on arvosteltu käyttäen kaksiosaista asteikkoa. Ensinnäkin peleistä arvioidaan niiden audiovisuaalinen elämyksellisyys. Se sisältää kuvan, äänen ja yleisen vau!-efektin. Kuvan ja äänen suhteen ei palkita pelkästään hämmentävän kaunista jälkeä, myös käytettävyys ja toimivuus huomioidaan. Kuva ja ääni arvostellaan asteikolla nollasta neljään: 0 - pelikelvoton, 1 - huono, 2 - keskinkertainen, 3 - hyvä, 4 - todella hyvä.
Toinen asteikko on pelattavuus. Se sisältääkin sitten kaiken muun: pelin kontrollit ja niiden toimivuuden, kuinka helppo peli on oppia ja pelata, pelin kiinnostavuuden, tarinan ja muun sellaisen. Koska pelattavuus on lopulta kuitenkin tärkeämpää kuin ulkoasu, arvostellaan se asteikolla nollasta kuuteen: 0 - pelikelvoton, 1 - todella huono, 2 - huono, 3 - keskinkertainen, 4 - hyvä, 5 - todella hyvä, 6 - klassikko.
Pelin yleisarvosana (tutusti nollasta kymmeneen) saadaan laskemalla eri asteikkojen pisteet yhteen. Yleisarvosanaa saatan säätää puoli pistettä suuntaan jos toiseen, jos tuntuu, ettei pelin kokonaisarvosana ole ihan kohdallaan. Kympin pelin ei tarvitse olla täydellinen, mutta todella hyvä.
Pelilehtien sadan pisteen asteikot tuntuvat noudattavan pohjimmiltaan kouluarvosanoja, jolloin alle 60 pisteen pelit ovat jo selkeästi huonoja. Täällä viitosen peli on keskinkertainen ja kuuden pisteen pelissä on jo jotain hyvää. Luonnollisesti numeroa olennaisempaa on arvosteluteksti.
23.04.04 11:32 | TrackBack