Pelimerkinnät

Mario Kart Arcade

Tampereelle elokuvateatteri Plevnaan oli ilmestynyt, huomasin, Mario Kart Arcade -kolikkopeli. Vaihteeksi vähän freesimpää tavaraa, tuossa paikalla on ollut vuosikausia joku iänikuinen kelkkailupeli. Pakkohan tuota oli testata. Vanhalla kokemuksella (Sega Rallyja reilusti yli sadalla markalla aikoinaan ja Mario Kartia Cubella ja DS:llä) normaalivaikeustaso oli helppo juttu. Täytynee palata joskus vaikeampien pariin.

Ikävää rahastusta vain: eurolla saa pelata yhden radan. Jos pääsee sarjassa jatkoon, joutuu syöttämään lisää rahaa. Muistelisin, että Sega Rallyssä yhdellä kolikolla sai pelata kyllä koko sarjan, jos vain pystyi. Se, ja kaukainen sijainti Plevnassa varmistavat siis sen, ettei tuota liiaksi asti tule pelattua. Mutta kiva ylläri ja mukava bonus elokuvareissuun!

Lätkä voittaa jalkapallon

Pro Evo Soccer kohtasi voittajansa. Jalkapallo sai jäädä, jääkiekko tuli tilalle. Olenkin aina pitänyt lätkästä enemmän. Pelinä ei tosin ole tälläkään kertaa EA Sportsin edustaja, vaan Segan NHL 2k3. En ole juuri pelannut EA:n uudempia, joten en osaa vertailla, kunhan totean että hyvä tuo ainakin on.

Osittain tämä johtuu vaikeustasosta. NHL 2k3:n vaikeustaso on ihan mukava, pelit ovat parhaimmillaan reipasta maalintekojuhlaa, voitan suurimman osan matseista, mutta välillä tulee turpiin. Colorado on esimerkiksi toistaiseksi kauden aikana ollut lyömätön vastus, tasapeli on paras mihin olen pystynyt. Pro Evossa vaikeustaso oli joko liian helppo (voitan kaikki pelit) tai liian vaikea (en saa yhtään maalia aikaiseksi). Olen laiska eikä aikaa tai edes halua panostamiseen ole, joten en jaksa veivata ja treenata. Vaikeustason on oltava kerralla hyvä. NHL 2k3:ssa se on.

Periaatehan on kyllä muuten sama: kummassakin pelissä perustaktiikka on laidasta päätyyn, syöttö keskelle ja maali! Lätkässä toimii tietysti tuon lisäksi myös vanhanaikainen, mutta kyllä tuo onetimer-kuvio on se, mikä hallitsee.

Jalkapalloa

Travianin pelaaminen loppui tänään. Peli meni hyvin - seitsemän kylää oli jo pystyssä ja joukkoja yli tuhat huippuunsa viritettyä sotilasta - mutta se alkoi myös syödä aikaa siinä määrin, että priorisointiterä leikkasi pelin päiväohjelmasta. Ei riitä aika tosissaan pelaamiseen, joten jätetään pelaaminen väliin kokonaan. Ei kompromisseja!

Sen sijaan olen pelannut Feldonilta vaihtamaani Pro Evolution Soccer 2:sta. Onpas kerrassaan hyvä peli! Paljon on jalkapallonpeluu edistynyt sitten Sensi Soccerin ja Kick Offin päivien. Haastetta on piisannut, mutta vaikeustasoa helpotettuani voittojakin on tullut; pitänee siis virittää vaikeustaso takaisin oletustasolle.

Mainio peli, ja kerrassaan hyvää pikaviihdettä vetäistä matsi tai pari. Sellaisia pelejä olenkin kaivannut kokoelmiini.

Pelejä vaihtoon

Kiehtoisikohan ketään ajatus pelien vaihtamisesta? Hyllystä löytyisi muutama peli, joille olisi vähänlaisesti käyttöä, mutta ehkä ne jotakuta muuta liikuttaisivat. Vaihtaisin mieluusti pelejä yksi-yhteen-periaatteella parempiin.

Jos kiinnostusta löytyisi, pelejä voisi yrittää vaihtaa math trade -periaatteella eli ketjuvaihdolla. Ajatus on siis se, että listataan mitä ihmisiltä löytyy, sitten listataan mitä itse kukin haluaa, ja sitten tietokoneohjelma laskee, miten saadaan pisin ketju vaihtoja siten, että kaikki ovat tyytyväisiä. Tämä on tehokas tapa saada pelejä vaihdettua.

Jos kiinnostaa, laita kommentti ja kerro, mitä voisit tarjota vaihtoon. Jos parin viikon sisällä saadaan jonkunlainen lista kasaan, homma onnistuu. Viestin levittäminen auttaa luonnollisesti asiaa.

Itselläni olisi tarjolla ainakin Project Rub (DS), Amplitude (PS2) ja Combat Mission 2: Barbarossa to Berlin (PC).

Päivitys: avasin ketjuvaihdolle ketjun Konsolifiniin. Sinne siis, mikäli asia kiinnostaa!

Babble

Kaikkien Bogglen ystävien kannattaa tutustua Babbleen, joka on selaimella pelattava versio aiheesta. Vastassa on vain koko maailma... Sivulla on joka päivä uusi ruudukko ratkottavaksi. Englanninkielisenä peli on aika vaikea, mutta pelisivun chatissa jaellaan vinkkejä, joita kannattaa hyödyntää - peli on nimittäin haastava vinkkienkin kanssa.

Päivitänpä sen verran, että itse taidan lopettaa Babblen pelaamisen saman tien. Peli on liian addiktiivinen ja syö liikaa aikaa. Parempi jättää väliin, vaikka peli kiva onkin.

Travian ja epäreiluus

Pari kuukautta Traviania on takana ja voin todeta olevani totaalisen koukussa. Peli on erittäin addiktiivinen. Edistystä on tapahtunut: kyliä on jo kolme ja armeijani marssivat terrorisoimassa naapurustoa. Olen päätynyt suhteelliseen hyvään seuraan muutaman liittoumakokeilun jälkeen. Huomaan myös tehneeni alussa hyvän ratkaisun: tuhoan parhaillaan sitä liittoumaa, johon minua aluksi kosiskeltiin. Ymmärsin jo silloin, ettei siitä porukasta ole tositilanteessa avuksi.

Taistelemiseen liittyy asia, joka on mietityttänyt minua. Toki Travian on sotapeli, jossa turpiin tulee, jos ei osoita voimakkuutta, mutta jotenkin silti vastapelaajien murskaaminen tuntuu... no, pahalta. Mitkä ovat seuraukset siitä, että hyökkään vastustajani kimppuun, tuhoten tämän sotajoukot ja kylän? Minä saan jotain resursseja, en välttämättä paljoakaan. Tilille ropisee pisteitä ansiokkaasta sotimisesta. Naapurustossa on vähemmän kilpailua. Mitä uhri menettää? Kaiken. Ylivoimaista vihollista vastaan ei voi kuin anella armoa ja jos ei sitä saa, lopettaa ja aloittaa uudestaan. Kylää ei voi edes vallata, jos se on pelaajansa ainoa.

Se on vähän tylyä se. Tässä vaiheessa pitäisi kai todeta, että sen siitä saa - jos ei osoita voimakkuutta tai vähintään liittoudu voimakkaiden kanssa, kerjää hankaluuksia. Sääliksi käy kavereita, joiden liittoumasta ei heru mitään apua kulmakunnan pahisten (eli minun) tullessa kiusaamaan.

En viitsi olla taistelemattakaan. Taisteleminen tuo peliin sopivasti vaihtelua rakentamiselle, joka itsessään on lopulta aika tylsää. Sotiminen tuo jännitystä elämään, pakottaa tekemään erilaisia ratkaisuja armeijan kehittämisen suhteen ja niin päin pois - se parantaa peliä, huomattavasti. On vain kurjaa, millaiset sen seuraukset ovat. Peli on jonkun osalta ohi. Tiedän, että itse en aloittaisi alusta uudestaan, jos pelini nyt päättyisi ylivoimaisen vihollisen rautanyrkin alle. Toisaalta - siksi hakeuduin alusta pitäen itseäni vahvempaan seuraan, siksi olen panostanut puolustukseenkin.

Olenkohan yksin näiden moraalipohdiskelujeni kanssa? Pelin foorumeilla kohtaa kyllä valitusta epäreiluista hyökkäyksistä, mutta moniko eläytyy uhrin osaan hyökätessään itse? En tiedä, onko asian miettimisessä mitään järkeä. Pitää kai olettaa, että pelin aloittaessaan pelaajat ovat tienneet, mihin ryhtyvät.

Pelejä kaupan

Laitoin Huuto.nettiin pari vähän pelattua peliä myyntiin. Tarjolla olisi Pocket Kingdom N-Gagelle (tallennus taisi tuhoutua kännykän huollon yhteydessä), Combat Mission 2 PC:lle ja Polarium DS:lle. Kaikki ehdottomasti tutustumisen arvoisia pelejä.

Jos lähtöhinnat eivät miellytä, otan tarjouksia vastaan, erityisesti jos olet kiinnostunut useammasta pelistä.