Spiron Johd
Emi Svenska 1999
Tämä levy alkaa kahdella miltei täydellisellä pop-hitillä. "Sodom Is Free" ja "Concerning Lipstick Cannibalism" ovat molemmat todella upeita ja tarttuvia biisejä. "Sodom Is Freen" alun hieman rautalangat kitarasoundit ja humisevat urut tempaavat mukaansa eikä biisi yksinkertaisesti päästä irti. "Concerning Lipstick Cannibalism" on hieman hillitympi, mutta taustakomppi pistää jalan hakkaamaan tahtia saman tien. Soundipuoli on tällä kertaa samaa linjaa Cardigansin ja Pulpin kanssa. Muutenkin bändin musiikki on varsin brittipopahtavaa, varsinkin laulaja Pelle Ljungbergin laulutavassa on toisinaan jotain todella sen tyyppistä.
Valitettavasti muuten levy ei yllä näiden kahden biisin tasolle. Joitain onnistuneempia vetoja levyltä löytyy, mm. "Pious", "Morphine", "The Othersiders", kaikki kolme ovat varsin mainioita poppibiisejä. Eivätkä ne loputkaan huonoja ole, jokin vain jää puuttumaan. Tyyli heittelehtii aika reippaan oloisesti laidasta laitaan, tämä vaikuttaa selvästi levyn laatuun. Keskittyneempi ja hiotumpi jälki olisi paikallaan. Pistettäköön debyyttilevyn piikkiin, mutta seuraavalta odottaakin sitten jo enemmän. Potentiaalia bändissä riittää todella paljon, biisit tehneeltä Pelle Ljungbergiltä (bändi on siis ruotsalainen) löytyy hitintekotaitoa ja muutenkin bändi kyllä osaa asiansa.
Kiehtova debyytti Spiron Johd siis joka tapauksessa onkin. Toivottavasti bändin seuraavalla levyllä oma tyyli on löytynyt selkeämmin (vai onko tämä sekamelska sitten jotenkin luonnollista, näyttävät bändin jäsenetkin olevan varsin sekalaisen näköistä seurakuntaa) ja hittien lisäksi on tarjolla tasaisen hyviä biisejä. Hittejä osataan tehdä ja soittajat ovat muuntautumiskykyisiä, hyvä tästä vielä tulee.