Nekrofiilis
Poko 2001
Viime vuoden suurten kulttuuritekojen sarjaan lukeutuu Mustan Paraatin lisäksi myös Organin uudelleenjulkaisu. Organ koostui Argonista, johon liittyi Eppu Normaalin Mikko Saarela. Tuloksena oli kerrassaan mainio futu-orkesteri.
Soundimaailmaltaan vertaisin Organia ainakin
DAFiin. Vaikka Organ ei aivan yhtä homoeroottista jyskettä
olekaan, on soundeissa paikoittain hyvinkin paljon yhteistä.
Tekstipuolella taas tarjotaan monia huikaisevia hetkiä. Sanoitusten
aiheet vaihtelevat mm. eläintensuojelusta (ylösnousun päivänä
elukoiden / turkkisi sinut murhaa ilakoiden / häkeistä kuuluu pienten
kuoro / eikö jo oisi ihmisen vuoro / voida pahoin vuoksi
mascaroiden
) onanoinnin kautta virastoissa asioimisen vaikeuteen
- unohtamatta myöskään sitä, kuinka futuristeilla oli vaikeaa, kuinka
bussikuskinkin on vaikeaa pitää pokerinaamaa kun "Kundi meikkaa".
Organ on jollain tavalla hulvattoman hauskaa musiikkia. Sanoitukset ovat näppäriä, biisien melodiat meneviä ja tarttuvia ja 80-lukuinen analoginen äänimaailma on ihastuttava. Jos et muuten usko, tsekkaa vaikkapa "Kärpästen juhlat", jota itse pidän ehdottomasti Organin parhaana biisinä. Tai "Kani kertoo". Tai "Kaavakekauhu". Niin. Kun levy kokoaa yhdelle kiekolla Organin kaiken julkaistun tuotannon, on se suomalaisesta futumusiikista kiinnostuneelle pakkohankinta.