Einstürzende Neubauten

Levyt

Ende Neu
Ende Neu Remixes
Halber Mensch
Silence Is Sexy
Tabula Rasa
Total Eclipse of the Sun

Linkit

Virallinen kotisivu
Neubauten.de
Neubauten archive
ODP UBL AMG

Takaisin arvosteluihin

Halber Mensch
Thirsty Ear Recordings 1995 (1987?)

Halber Mensch edustaa varhaisempaa Neubauten-tuotantoa, mutta on jo asteen verran hienostuneempi kuin esimerkiksi debyytti Kollaps. Meteliä on kuitenkin kovasti enemmän kuin myöhemmillä pop-levyillä.

Levyn aloittaa "Halber Mensch", moniin päällekkäisiin ihmisääniin perustuva varsin erikoinen ja mielenkiintoinen kappale. Siitä jatketaan irrallaankin julkaistulla biisillä "Yü-Gung (Fütter mein Ego)", joka muistuttaa aika paljon Ministryä Twitchin aikoihin - varsinkin Ministryäkin tuottaneen Adrian Sherwoodin remiksaamana versiona, joka levyltä myös löytyy. "Trinklied" on pieni ja yksinkertainen mutta varsin hauska juomalaulu.

Sitä seuraava "Z.N.S." on levyn hienointa antia, kieron rytmikkäästi napsuva biisi, jonka sanoitukset kuvannevat lähinnä krapula-aamua. Kaikki pyörii ja kieppuu ympärillä... "Seele brennt" on Einstürzende Neubautenia synkimmillään. Säkeistöjen hiljainen basso ja Blixa Bargeldin kuiskaukset luovat tehokasta kontrastia kertosäkeen huudolle ja mekastamiselle.

"Sehnsucht" tarjoilee sähkötyökaluja ja muuta mekkalaa parhaaseen tyyliin eikä sitä seuraava Neubauten-klassikko, "Der Tod ist ein Dandy" sen rauhallisempi ole. Kummassakin Blixa venyttelee äänijänteitään kuten vain hän osaa. Varsinkin "Der Tod ist ein Dandy":n aikana taustalla tehdään kovasti töitä, sahaten ja vasaroiden. Loppua kohden metallinen häly käy kaoottisemmaksi ja sekavammaksi, kunnes hiipuu kokonaan pois.

"Letztes Biest (am Himmel)" alkaa ihmeellisellä kitinällä mikä oletettavasti tulee Blixan kurkusta. Aurinkoaiheinen kappale voisi melkeinpä olla Total Eclipse of the Sunilta, niin sanoituksiltaan kuin musiikiltaan. "Das Schaben" on instrumentaali ja jokseenkin yhtä viiltävän hälyisä kuin "Der Tod ist ein Dandy". Sen jälkeen Lee Hazelwoodin Nancy Sinatran kanssa alunperin duetoima "Sand" kuulostaa hyvin rauhalliselta ja mukavalta, vaikka se onkin saanut Neubauten-käsittelyn. Valitettavasti Blixa laulaa kappaleen yksin ääntään muutellen, aito naislaulaja olisi kenties parantanut lopputulosta. Duetot saivat kuitenkin odottaa vielä tuolloin.

Lopusta löytyy vielä jo mainittu Adrian Sherwoodin remiksi "Yü-Gung":sta. Kaikenkaikkiaan Halber Mensch on aivan erinomainen levy, melkeinpä voisi sanoa että Einstürzende Neubautenia parhaimmillaan. Se on sopivan meluisa, mitä uudemmat levyt eivät ehkä tarpeeksi ole, mutta ei niin kuuntelukelvotonta kolinaa kuin Kollaps.

Alkuun

Tabula Rasa
Mute 1993

Tabula Rasan aloittaa erinomainen "Die Interimsliebenden", joka nykii eteenpäin hurmaavalla tavalla. Biisin sanoitukset näyttävät suuntaa loppulevylle, ollen varsin käsittämättömät ja täynnä mielenkiintoisia sanaleikkejä ja yllättäviä metaforia. Musiikki on täynnä erikoisia ääniä ja äkkijyrkkiä rytmejä, mutta silti kuunneltavaa eikä "liian outoa". "Zebulon" on alkuun hiljainen, suorastaan herkkä mutta loppua kohden kerää voimia räjähtääkseen meteliksi, heräten eloon talven jälkeen.

"Blume":n laulaa Anita Lane (kappale esiintyy myös Lanen Dirty Pearl -levyllä) yhdessä Blixa Bargeldin kanssa. Laulu on todella kaunis, Lanen pehmeä ääni kuulostaa todella upealta. "12305(te) Nacht" on kerrassaan erikoinen ja monimerkityksellinen rakkauslaulu. Taustaltaan se on miellyttävän mekaaninen.

"Sie" on mielenkiintoinen tarina. Metelitaustan päällä Blixa kertoo tarinaa, jonka väliin "kertoja" kuvailee ympäristöä, tapahtumia, kuin näytelmän käsikirjoituksessa. Tapahtumat etenevät aamuyöstä aamuun, keskipäivään, iltaan, yöhön jonka aikaiset harhanäyt saavat suorastaan uskonnollisia sivumerkityksiä. Lopuksi päähenkilö palaa paikkaan, jossa hän ei ole koskaan ollut. Absurdia, kenties, mutta mielenkiintoista. "Wüste":ssa pääosassa ovat rahisevat ja suhisevat jouset ja Blixan miltei äänettömät kuiskaukset. Se on viimeinen hiljainen hetki ennen loppua...

Levyn lopettaa "Headcleaner", kovaääninen ja raskas teos. Teemanaan aivopesu, "päänpuhdistus", se lainaa mennessään niin "Marseljeesia" kuin "All You Need Is Lovea".

Tabula Rasa on todella hieno levy. Einstürzende Neubautenia parhaimmillaan, mutta taidan sanoa niin jokaisesta levystä... Noh, ehkä se antaa jotain kuvaa siitä miten paljon tätä bändiä arvostan. Tabula Rasa on täynnä ääniä, joita ei osaa odottaa, mutta jotka sopivat paikalleen täydellisesti. Soitinvalikoima osoittaa luovuutta, musiikin paikoittainen sovinnaisuus taas tyylitajua ja kypsyyttä - ei tarvitse metelöidä pelkästään metelin itsensä vuoksi. Suositten ehdottomasti.

Alkuun

Ende Neu
Mute 1996

Ende Neu alkaa vauhdikkaasti "Was Ist Ist":llä. Se on kantaaottava kappale, tavoitellen mahdottomia. Mutta sen sijaan, että puhuisi jonkun tietyn asian puolesta, Blixa Bargeld on keksinyt hieman ovelamman ratkaisun. Useammassa kohdassa sanoituksia on vain pisterivi, jolloin joko Blixa laulaa "didididi" tai kuoro vetäisee yhteen ääneen jokainen itse valitsemansa sanan - tuloksena täysin epäselvää sotkua. Kaiken alla ripeä rytmi ja Alex Hacken raskaat sähkökitarat.

Seuraavana tuleva "Stella Maris" onkin sitten huomattavasti rauhallisempi teos. Se on hieman Tabula Rasan "Blumen" kaltainen duetto-rakkauslaulu. Einstürzende Neubautenille hieman poikkeukselliset jouset (joita sittemmin on kuultu kyllä enemmänkin) ovat vahvasti esillä, muuten sovitus on minimalistinen. Bassokitara, bassorumpu ja metalliketju. Blixan ja Meret Beckerin duetto on tavattoman kaunista kuultavaa, kertomus parista, jotka uneksivat toisistaan.

"Die Explosion im Festspielhaus" on alkuun varsin minimalistinen myös. Basso, Blixan kuiskailu, kynän ääni paperilla, satunnaista peltilevyn kolinaa. Lopulta festivaalisalissa räjähtää ja mukaan astuvat hammond-urku ja naislaulajat, kappale herää eloon. Alkuräjähdys on tapahtunut - maailmankaikkeus on saanut alkunsa, eroottisena räjähdyksenä.

"Installation No 1" on tahdiltaan erikoisen sykkivä ja pohjimmiltaan mekaaninen musiikkiteos. Kone takoo rytmiä, jonka päälle on lisätty vain metalliperkussiot ja Blixan yksinkertaiset, mantramaiset laulut: Disobey! It's a law! Jos tämä kappale ei saa ihmistä liikkeelle, on syytä epäillä onko ko. ihminen enää elossakaan...

"NNNAAAMMM" on levyn jykevin ja erikoisin kappale. Se kestää yksitoista minuuttia ja on todella monotoninen. Samalla se on hyvin saksalainen... Soitinvalikoimasta löytyy mm. erilaisten moottoreiden ääniä ja suurjännitevirran huminaa. Biisin nimi on sekä lyhenne lukuisia kertoja toistuvasta mantrasta New No New Age Advanced Ambient Motor Music Machine että onomatopoeettinen ilmaisu, vauhdikkaasti ohiajavan auton ääni. Biisin rytmi on erikoinen 9/4 jonka päälle bassokitara soittaa mekaanista funk-rytmiään. Kaunista ja hypnoottista. Kyseessä on kerrassaan erinomainen kappale.

"Ende Neu" on kerrassaan erikoinen kappale. Soitinvalikoimaan kuuluu tällä kertaa mm. vahvistettuja lankoja, kompressori, muoviputkea ja puuta sekä tietysti vino pino muovisia ja metallisia kanistereita ja muuta kolisevaa. Lisäksi taustalla erikoista tunnelmaa luovat jouset. Lopputuloksena on varsin sekava mutta mielenkiintoinen teos.

"The Gardenin" lähtökohtana toimii Blixan ohimennen kuulema lause, joka on toistossaan erittäin kaunis: You will find me if you want me in the garden, unless it's pouring down with rain. Blixan laulujen taustalla itse kappalekin on perin monotoninen, sopivasti unettava. Väliosassa jouset heräävät taustalle luomaan tunnelmaa ja hieman eloa kappaleeseen.

Viimeinen, "Der Schaft von Babel" on kaivoslaulu. Maanalaista tunnelmaa luovat niin pytagoriset kellot kuin moottorin lyömät langat. Blixan lauluissakin on työlaulun sävyjä. Baabelin tunnelin kaivajat ovat ylpeitä tekemästään työstä, se on selvää.

Ende Neu on melkolailla uskomaton kokemus. Heikkoja hetkiä ei ole, vain toinen toistaan parempia ja mielenkiintoisempia kappaleita. Monet jopa varsin kuunneltavia, vaikka kokeellisuus ja industrial-musiikki eivät niin kiinnostaisikaan. Kuitenkin juuri se kokeellisuus ja taipumus suosia hieman erikoisempia instrumentteja tekee tästä niin mielenkiintoista ja vastustamatonta, eikä sekään haittaa että kappaleet ovat yksinkertaisesti hyviä. Suosittelen varauksetta...

Alkuun

Ende Neu Remixes
Mute 1997

Miltä kuulostaa lähes täydellinen levy remiksattuna? No, ei tietenkään yhtä hyvältä, mutta mielenkiintoisia kappaleita tälläkin levyllä on. Ensinnä Jon Spencer on käsitellyt "Ende Neun" hieman meluisammaksi versioksi. Biisiin on lisätty paljon kolinaa, ja samalla siitä on onnistuttu kadottamaan tyylikkyys. Panacean näkemys samasta kappaleesta on teknompi ja kauempana alkuperäisestä. Alkuperäiseksi sitä ei kovin helpolla tunnista... Lopputulos on kuitenkin hieman mielenkiintoisempi kuin Jon Spencerin versiointi.

"NNNAAAMMM" on innoittanut kolmea remiksaajaa. Näistä erikoisin lienee Pan Sonicin versio, joka on kyllä tekijälleen tyypillinen. Se kun kestää kahdeksan ja puoli minuuttia eikä siinä tapahdu yhtään mitään... Vain äärimmäisen pelkistetty moottorin käyntiääni, ei juuri muuta. Alkuperäisen ajatus on viety siis äärimmäisyyksiin, mistä on seurauksena oikeastaan varsin mielenkiintoinen, jos kohta vähän tylsä, kappale. Darkuksen versiossa biisistä on taas aivan erilainen breakbeat-taustoineen kaikkineen. Kappaleesta on tehty tunnelmaltaan hieman synkempi. Blixan lauluja on käytetty paljon ja luovasti. I give you sidegrinder / I give you therapy / Welcome, welcome. Thomas Fehlmann ja Gudrun Gut taas ovat rakentaneet vanhoista aineksista kokonaan uuden kappaleen. Lopputulos on perin mielenkiintoinen ja sopivalla tavalla monotoninen. Alkuperäisestä ei ole paljoa merkkejä jäljellä.

Tyylikkäimpiä remiksejä on Barry Adamsonin "Installation No. 1", josta on tehty varsin synkähkö kappale. Kitarat on nostettu enemmän pintaan, eikä kappale muutenkaan kuulosta kovin paljoa alkuperäiseltä, mitä nyt välillä vähän. Mekaaninen rytmi on kuitenkin tallella.

Soulwax on käsitellyt "Stella Marisin" perinpohjaisesti. Tuloksena on mielenkiintoisen leijuva versio, jossa laulut on pätkitty ja ajettu säröfiltterin läpi. Tunnelma on kieltämättä aika lailla alkuperäistä unenomaisempi. Kyseessä ei ole lainkaan huono remiksaus.

Alec Empiren remiksi "The Gardenista" on epämääräisen meluisa, alkuperäisen hypnoottisuus ja meditatiivisuus on kadonnut taivaan tuuliin. Ei kuulosta lainkaan hyvälle. Kyseessä on kuitenkin yksi alkuperäisen levyn parhaita kappaleita, kyllä se ansaitsisi paremman käsittelyn.

"Was Ist Ist" on taipunut Kreidlerin käsissä aivan tunnistamattomaan muotoon. Alkuperäistä ei tästä sotkusta kyllä tunnista muuta kuin Blixan Ist Ist-hokemasta. Aivan hirvittävä versio. Saahan sitä remiksatessaan käyttää mielikuvitustaan (ja pitääkin), mutta tämä on jo liikaa. Tämähän on aivan uusi kappale, ei tällä ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa.

Techno Animalin versio "Die Explosion im Festspielhausista" päättää levyn. Eipä tästäkään alkuperäistä voi kuin arvailla, mutta onpahan vähän tasokkaampi kappaleena kuin Kreidlerin "Was Ist Ist".

Onko tämä sitten hankkimisen arvoinen? Einstürzende Neubautenin tosifanille ehkä, kyllä tässä muutama oikein pätevä ja mielenkiintoinen versio on. Vähemmän fanien kannattanee jättää väliin.

Alkuun

Total Eclipse of the Sun
Mute 1999

Tämä EP tarjoaa kyllä ehdottomasti viikon nokkelimman kansiratkaisun: digipakin kannessa on kaksi reikää, joiden läpi näkyvät CD:ssä olevat auringonpimennystiedot. Tyylikästä ja sopii hyvin levyn varsin auringolliseen teemaan.

Varsinainen nimikappale on käsittääkseni maistiaista bändin tulevalta levyltä. Mukana on kaksi varsin samanlaista versiota, joilla ei paljoa eroa ole, mitä nyt hieman erilaiset laulut. Itse kappale on kyllä erinomainen. Synkähkö pimeällä tavalla; todellakin kuin auringonpimennyksen aikaan. Taustalla soivat jouset ja vahvat bassoäänet ja kaiken päällä voimakkaimpana elementtinä Blixa Bargeldin mainio ääni.

"Sonnenbarke" on hillitty ja rauhallinen, jättäen sekin hyvin tilaa Blixan lauluille. Hyvä niin. Teksti on melkoinen sotku kaikenlaisia aurinkomyyttejä (kappaleen nimi on muuten suomeksi "Aurinkovene".) Loppua kohden onneksi kappaleessa tapahtuukin jotain, se saa vähän ilmaa siipiensä alle (vai pitäisikö sanoa että tuulta purjeisiin, heh). Mielenkiintoisia perkussiosoundeja, mitäköhän sitten "plastic and metal percussion" käytännössä tarkoittaa. Niin, ja onhan Alexander Hackelle listattu myös "plastic bin".

"Heliumin" nimi antaa vihjettä laulutyylistä. Ei tuo kappale sentään täysi vitsi ole, melko vähän Blixa heliumlauluja kitisee. Pääosa kappaleessa on Test Departmentin mieleentuovalla rummunpaukutuksella, johon "Sonnenbarkekin" loppui. Eihän tämä mikään syvällinen mestariteos, mutta kerrassaan miellyttävä kappale joka tapauksessa.

Alkuun

Silence Is Sexy
Mute 2000

Vuoden 2000 parhaat levyt -palkittu: vuoden paras ulkomainen levy + vuoden paras biisi (Die Befindlichkeit des Landes)

Silence Is Sexyn kaksi levyä on pakattu näyttävään pahvikoteloon. Ensimmäiseltä levyltä löytyy 70 minuuttia musiikkia, kaikki kappaleet paitsi toiselle levylle jätetty 18-minuuttinen "Pelikanol".

Tätä olikin jo jonkin aikaa odoteltu ja selvästi odotuksen arvoinen levy on. Taattua Einstürzende Neubauten -laatua. Tyylillisesti jatketaan siitä, mihin Ende Neulla jäätiin ja mistä Total Eclipse of the Sun antoikin jo viitteitä. Neubauten-soundin tuntomerkkejä ovat Blixa Bargeldin rauhallinen, matala ääni, erikoiset perkussiosoundit (muovia, metallia, harvoin oikeita rumpuja) ja muutoinkin luovuus äänilähteiden valinnassa. Kahdenkymmenen vuoden aikana meteli metelin vuoksi on antanut sijaa innovatiiviselle musiikille, joka tarjoaa uusia elämyksiä jatkuvalla syötöllä.

"Sabrina" on varsin tummasävyinen, kaunis kappale. Selvästi esillä on Blixan rauhallinen ääni, kappale muistuttaa paljon "Total Eclipse of the Sunia". "Silence Is Sexy" on hiljainen, nimensä mukaisesti. Kappaleeseen on jätetty paljon hiljaisia taukoja. Tekstiin sisältyy levyn ainoa saksankielinen kohta, jota ei ole käännetty englanniksi, joten jää hieman epäselväksi, mitä sanoissa tinnituksesta puhutaan. Joka tapauksessa kansissa Jochen Arbeitin kohdalla lukee "tinitus guitar" ja ilkeästihän tuo vinkuu, joten olisi sinänsä mielenkiintoista ymmärtää mistä on kyse.

"In Circles" on varsin lyhyt, mutta miellyttävä välibiisi. Säkeistöissä on tiettyä cooliutta, maracaseineen kaikkineen, kun taas niiden välissä Blixa riuhtoo mikrofonin kanssa saaden aikaan melkoista meteliä, hyvin Neubauteneille tyypillisesti. "Newtons Gravitätlichkeit" taas on vieläkin lyhyempi, kaksiminuuttinen kevennyspala. Tasainen humppapoljento siivittää kepeää kappaletta vauhdikkaasti eteenpäin. "Zampano" tarttuu rytmiin, mutta onneksi pudottaa hi-hatin pois. Lopputulos muistuttaa tyylillisesti eniten Ende Neun "Installation No. 1":tä sykkiessään eteenpäin.

"Heaven Is of Honey" on rauhallinen, vähäeleinen kappale, jonka pääpaino on Blixan lisäksi yksinkertaisessa bassoriffissä, jonka päälle biisi sitten rakentuu. "Beauty" on erikoinen, pääasiassa taustahuminan päälle Blixan puhetta kauneudesta. Mielenkiintoinen outous, luoden oudon tunnelman ennen levyn kenties parasta kappaletta, "Die Befindlichkeit des Landes". Erityisesti sen kertosäe on kauneinta, mitä levyltä löytyy. Muutoinkin kappaleessa on ihastuttava, kaunis melankolinen tunnelma. Samoista tunnelmista jatkaa "Sonnenbarke", joka onkin käsitelty jo Total Eclipsen yhteydessä, siitä ei sen enempää...

Sen jälkeen seuraakin levyn toinen omituinen kevennyspala, "Müsentango". Se on kepeä liihotteleva tango, varsin miellyttävä kuriositeetti levyn keskellä. "Alles" on aliotsikoitu "kappaleeksi vanhaan tyyliin". Siitä löytyy levyn parhainta kolistelua, muutamalla soittajista on merkitty instrumentiksi "free falling objects"... Perkussiopuolella pelti kolisee, tunnelma on juuri sellainen kuin sanoitusten kuvaamissa bakkanaaleissa voisi olettaa.

Kymmenminuuttinen "Redukt" on melkoinen järkäle kappaleeksi. Melko minimalistinen sovitus antaa tilaa Blixalle, jonka teksti on melko filosofinen. "Dingsaller" on rytmikäs kappale, jossa laululla (Blixan varsinaiset laulut ja taustalla pyörivä hyräilysample) on selvä pääosa, musiikki on varsin hiljaa taustalla. "Total Eclipse of the Sunista" ei kai ole mitään uutta sanottavaa ja levyn lopettaakin (toiselle levylle tosin laitettuna) "Pelikanol", joka on varsin monotoninen. 18 minuuttia rakentuvat varsin yksinkertaiselle (kirjaimellisesti) konerytmille, lopputulos muistuttaa lähinnä Pan Sonicin versiota "NNNAAAMMM":sta.

Einstürzende Neubauten on tehnyt jälleen uuden, loistavan levyn ja todistanut että bändissä riittää virtaa vielä kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen. Suosittelen ehdottomasti kaikillee ennakkoluulottomille kokeilevamman pop-musiikin ystäville, mitään raskasta industrial-meteliä eivät Neubautenit enää esitä. Sen sijaan tarjolla on soitinvalikoimaltaan innovatiivista, mielenkiintoista musiikkia.

Alkuun