Miles Davis

Levyt

Bitches Brew

Takaisin arvosteluihin

Bitches Brew
Columbia 1999 (1970)

Bitches Brew nautti omalta osaltani melkoista mainetta jo ennen kuin olin edes kuullut sitä. Sen oli useampikin listannut parhaiden koskaan julkaistujen jazz-levyjen joukkoon ja koska sen edustama tuore fuusio- tai freetyyli herätti minussa eniten mielenkiintoa, päätyi se jazz-kesänäni ensimmäisten kirjastosta lainattujen levyjen joukkoon ja melko pian sen myös ostin.

Onhan se nimittäin melkoisen vaikuttava teos. Kuultavaa riittää pari levyllistä ja seitsemän kappaletta, joista yksi ("Feio") on bonus, jota ei alkuperäiseltä levyltä löydy. Kappaleissa yhdistetään free jazz -pohjaan vaikutteita rockista, soulista, funkista - Miles Davisin orkesteri on kaikkea muuta kuin kaavoihin kangistunut.

Lopputulos on elävä ja ison orkesterin ansiosta musiikki kuulostaa suurelta. Jazzia tylsänä kikkailuna pitävien kannattaa ottaa maistiaisia toisenlaisesta vaihtoehdosta. Miles Davisin groove on kuitenkin nimenomaan jazzia, joten yksinkertaisempaan rockiin tottuneilta musiikin monimutkaisuus edellyttää jonkin verran totuttelua.

Kaikista kuulemistani jazzlevyistä suosittelisin ensisijaisesti nimenomaan Bitches Brewtä, varsinkin jos olet rockista ja kenties progesta kiinnostunut ja haluat laajentaa jazzin suuntaan. Aloita siis parhaasta päästä. Bitches Brew ei eloisuutensa vuoksi ole edes mitenkään erityisen vaikea levy. Suosittelen lämpimästi.

Alkuun