Manuskript

Levyt

Devil's Advocate

Takaisin arvosteluihin

Devil's Advocate
Resurrection Records 1999

Alunperin ohitin Manuskriptin varsin vähällä huomiolla - levy-yhtiön mainostus aiheutti turhan suuret odotukset levyn suhteen, levy oli varsin kaukana promolappujen ylisanoista, joten erehdyin pettymään. Levy-yhtiöthän tunnetusti mainostavat levyjään varsin mielenkiintoisin sanankääntein; pahin kaikista näkemistäni on tähän asti ollut Spinefarm ylistäessään Entwinen levyä. Sitä kehuttiin todella omalaatuiseksi ja ainutkertaiseksi levyksi - jokseenkin ainutkertaisen suora HIM-kopio se olikin. Hauskuutta lisäsi levyn luokitteleminen goottirockiksi, joka on ehkä lähtöarvoiltaan kaikista vähiten omalaatuinen genre.

Se siitä. Myöhemmin annoin Devil's Advocatelle uuden mahdollisuuden, enkä kadu. Ei se edelleenkään mikään alan mestariteos ole, mutta varsin maukasta goottipoppia kuitenkin. Levyn aloittaa tarttuva bilehitti "Class of '85". Onhan se vähän korni, tai jotain, mutta menevä! "Plastic Fangs" on aiheeltaan samaa sarjaa. Jokunen muukin mainio biisi levyltä löytyy, mainittakoon vaikkapa "Knives", "Espresso" ja "Modern Medicine".

Devil's Advocate tarjoaa annoksen bilebiisejä, ei mitään turhan vaativaa tai ahdistavaa. Perkygothit tykännevät, angstaajille suosittelen muuta. Levy kärsii mielestäni hieman ohuehkoista soundeista, osittain ehkä siksi että rumpalia ei löydy, vaan kuten tyyliin kuuluu, taustalla nakuttaa rumpukone. Laulaja Mike on ääneltään lähempänä Andi Sexgangia (ei sentään ihan yhtä vinkeä, vaan jokseenkin normaali) kuin Andrew Eldritchia. Devil's Advocate on harmitonta ja viihdyttävää goottipoppia.

Alkuun