Iron Maiden

Levyt

Brave New World
Dance of Death
Piece of Mind
Powerslave

Linkit

Iron Maiden
UBL AMG

Takaisin arvosteluihin

Piece of Mind
EMI ? (1983)

Piece of Mind oli ensimmäinen omistamani Iron Maiden -levy, eikä lainkaan hullumpi vaihtoehto sikseen. Bändin tuotannon varhaisempaan päähän asettuva levy sisältää loistavia biisejä varsin riittävästi, brittiheviä parhaimmillaan.

Jokunen melkoinen klassikko levyltä nimittäin löytyy, varsinkin "The Trooper" on tullut tutuksi uusintaversioinakin, vaikkapa kotimaisen Sentencedin toimesta. Steve Harris kirjallisuudentuntemusta kahdelle biisillä: "Where Eagles Dare" perustuu Alistair MacLeanin oivaan kirjaan Kotkat kuuntelevat ja "To Tame A Land" taas Frank Herbertin sci-fi-eepos Dyyniin. Bruce Dickinsonin käsialaa oleva "Revelations" on niinikään kuulunut suosikkeihini vuosikausia.

Piece of Mind on sitä itseään, brittihevin uutta aaltoa, joten jos muista vastaavista pitää, niin miksei tästäkin. Ei ehkä Iron Maidenin aivan keskeisin levy, mutta sieltä paremmasta päästä joka tapauksessa.

Alkuun

Powerslave
EMI 1998 (1984)

Powerslave on mainio esimerkki levystä, jota vaivaa hienoinen epätasapainoisuus. Levyn alkupäästä löytyy heti alusta kaksi uskomattoman hyvää ja klassista Iron Maiden -hittiä, "Aces High" ja "2 Minutes to Midnight" ja lopusta samoin kaksi todellista klassikkoa, "Powerslave" ja eeppinen "Rime of the Ancient Mariner". Väliin jäävät kappaleet ovat vain vaipuneet aivan unohduksiin...

Syystäkin, sanoisi tähän joku, ja tottahan se on. Eivät ne samanlaisia mestariteoksia ole, mutta ainakin "Back in the Village" on suotta jäänyt vaille huomiota. Se on saman Smith/Dickinson-kaksikon työtä kuin "2 Minutes to Midnight" ja varsin samantyylinen. Ja todella hyvä... Lisäksi minua miellyttävät levyn miekkailuaiheiset kappaleet, "Flash of the Blade" ja "The Duellists" jostain syystä kovin. Instrumentaali "Losfer Words (Big 'Orra)" ei sitten sen vertaa kuitenkaan.

Levy on uusi ja hieno Enhanced CD -versio, joka tarkoittaa, että tunkemalla sen tietokoneen CD-ROM-asemaan saa silmilleen kuvia, ääntä (mm. näytteitä Maidenin muilta levyiltä) ja videot "Aces High" ja "2 Minutes to Midnight". Multimediaosuus on varsin tyylikkään näköinen, ei mitään moittimista. Joku vuosi on siitä kun olen levyn alkuperäisen version viimeksi nähnyt, mutta luulisin, että kansivihko on uusittu. Jälki on tyylikästä joka tapauksessa.

Kyllähän tämä on Iron Maidenia parhaimmillaan, vaikka ei levynä niin tasainen kuin vaikkapa The Seventh Son of the Seventh Son. Hyviä biisejä kuitenkin riittää, ja onhan "Rime of the Ancient Mariner" jo yksin kaikessa suuruudessaan (viitisentoista minuuttia pituutta...) tutustumisen arvoinen (samasta aiheesta toinen tutustumisen arvoinen versio on Ralph Emersonin sarjakuva-albumi - Samuel Taylor Coleridgen runoakin voi tietysti harkita).

Alkuun

Brave New World
EMI 2000

Iron Maiden on tehnyt paluun! Vaikka Iron Maiden ei olisi missään tapauksessa Iron Maiden ilman Steve Harrisia, oli Bruce Dickinsonin puuttuminen allekirjoittaneelle silti kova pala. Mutta nyt, viimekesäiset keikat kunnollisella kokoonpanolla (Bruce laulamassa ja kitaroissa kolmikko Murray-Smith-Gers) tuottavat hedelmää albumin muodossa. Brave New World kuulostaa tismalleen siltä, miltä Iron Maidenin levyn pitääkin!

Musiikillisesti levy tuo mieleen useampiakin Iron Maidenin levyjä, mutta lienee kuitenkin lähinnä Somewhere in Timeä. Varsinkin levyn avaava ja singlenäkin julkaistu "The Wicker Man" osoittaa hieman sinne suuntaan. Biisi on erinomainen alku levylle ja hyvä tahti jatkuu vain vielä parempana sen jälkeen biisissä "Ghost of the Navigator". Muita huippuhetkiä levyllä ovat "The Fallen Angel" ja "Out of the Silent Planet". Ainoa huonompi veto levyllä on ylipitkä ja hirvittävän tylsä "The Nomad" ja olisipa "Dream of Mirrorskin" parempi pari-kolme minuuttia lyhyempänä.

Jottei ihan menisi ylistämiseksi, todettakoon, ettei tämä nyt aivan täydellinen levy ole. Biisit ovat ylipitkiä (keskipituus melkein seitsemän minuuttia!), eikä tämä muutenkaan pärjää vertailussa Maidenin parhaimmille levyille. Hienoisella tiivistämisellä tästä olisi saanut erinomaisen levyn. Myöskin kolmen kitaran tarjoamat mahdollisuudet jäävät nyt täysin käyttämättä.

Kuitenkin Iron Maiden on tehnyt komeaa työtä. Varhaisia klassikoita ei hätyytellä, todellakaan, ja ylipitkät biisit tekevät levyn kuuntelemisesta vähemmän houkuttelevan kokemuksen, mutta hyvät biisit ovat kuitenkin hyviä, pari helmeä parhaiden Maiden-biisien joukkoon tältäkin levyltä kyllä pääsee.

Alkuun

Dance of Death
EMI 2003

Tässä levyssä on heti näin päällisin puolin pari vikaa: käsittämättömän ruma kansikuva ja kopiosuojaus. Jos niistä pääsee yli, paljastuu levy varsin mainioksi kuultavaksi. Onhan Iron Maidenin sedillä ikää, vaan eipä tuo tunnu menoa haittaavaan. Alkuvuosien nerokkuus on tavoittamattomissa, ei näillä uusilla levyillä kyllä Powerslavea tai Number of the Beastia tavoiteta, mutta ehkäpä ei tarvitsekaan.

Dance of Death ei nimittäin ole huono levy. Ainakin se on selkeästi parempi kuin Brave New World. Levyllä on ainakin tukku selkeästi hyviä biisejä. Parhaimpina loistavat historian oppitunnit eli "Montségur" ja "Paschendale", mutta muitakin hyviä biisejä löytyy: "Age of Innocence", "No More Lies", "Wildest Dreams", "Journeyman" ja niin edelleen.

Biisit ovat jälleen kerran pitkiä. Kaksi biisiä on jopa alle neljä minuuttia, mutta sen jälkeen lyhyin biisi kestää vähän päälle viisi minuuttia. Biisien pituus on kuitenkin vähemmän kertosäkeiden toistamista kuin Brave New Worldilla, siitä plussaa.

Kylläpä Dance of Death vain vanhaa Maiden-fania miellyttää. Suosittelen muillekin perinteisen hevin ystäville.

Alkuun