Absence of War Does Not Mean Peace
Absence of War Does Not Mean
Peace
Spinefarm 2001
Impaled Nazarene on tällä kertaa, taas vaihteeksi, liikkeellä hyvin sotaisin teemoin. Levyn kannet sisältävät roiman annoksen militariakuvastoa ja sanoituksissa jaetaan iskuja puolelle jos toiselle. Linja kuulostaa siis hyvin tutulta.
Musiikissa ei ole valittamista. Sävyistä tai vaihtelusta on turha puhua, jokainen biisi kaahataan läpi samaa tasaista ja nopeaa tahtia. Rummut paukuttavat taustalla napakkaa rytmiä, jonka päälle kitarat sahaavat kerrassaan loistavia riffejä. Esimerkiksi käy vaikkapa "The Lost Art of Goat Sacrificingin" oiva riffi. Luttinen on mainio vokalisti. Sanoistakin voi jopa saada selvää. Tuotantopuoli toimii, soinnissa on riittävästi potkua.
Sanoitukset ovatkin sitten ainoa asia joka levyllä minun kohdallani tökkii. Impaled Nazarene ei ole koskaan ollut varsinaisesti mikään poliittisesti korrekti bändi eikä siihen sorruta edelleenkään. En puutu fasismisyytteisiin enkä vedä hernettä nenään bändin saatananpalvontakuvastosta ja antikristillisestä uhosta. Sen sijaan minua tympii bändin "alpha male" -asenne. Siinä missä vaikkapa "Vitutuksen multihuipennus" menee vielä huumorin piikkiin, alittaa "Nyrkillä tapettava huora" kaikki mahdolliset rimat. En käy lainaamaan sitä tähän. Nimi kertoo jo tarpeeksi. En usko, että haluan olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka pitävät biisiä jotenkin huvittavana tai kelpo vitsinä.
Kehnot sanoitukset poislukien Absence of War... tarjoaa tasokasta raskaansarjan mättöä. Varsinkin "The Lost Art of Goat Sacrificing" ja reippaan melodinen ja rock-henkinen "Via Dolorosa" ovat mitä parhaimpia biisejä. Syö vain miestä kun "Nyrkillä tapettava huora":aan on menty käyttämään pirun tarttuva ja hyvä riffi... Jos pystyt sulkemaan sanoitusten idiotismin pois mielestäsi, on Absence of War... mainio levy. En kuitenkaan suosittele lapsille tai muuten vain vaikutuksille alttiille ihmisille.