Millennium
Roadrunner 1994
Heti alkuun todettakoon FLA:n puolustukseksi, että tämä levy ilmestyi todellakin jo hyvän aikaa ennen hurjinta millennium-vöyhötystä. Se siitä, sitten itse asiaan.
Alkumetreiltä käy jo selväksi, mistä on kyse. Kitarat jauhavat Ministryn ja Rammsteinin tapaan koneet taustallaan, jonka päälle laulaja sitten kähisee julmia tarinoita synkästä tulevaisuudesta.
Mukavaa jyräystähän tämä on, jos nyt ei mitään kummoisia elämyksiä tarjoakaan. Tarpeeksi volyymiä vain, niin johan kuulostaa hyvältä. Biisien kertosäkeissä on yleensä varsin hyvänkuuloisia kohtia, miellyttäviä laulumelodioita. Sanoitukset tosin eivät mitenkään loista, varsin tympeän oloista genrelle tyypillistä maailmanloppua ja tuhoa. Ei se nyt iso haitta ole, etenkin kun useimmissa biiseissä niitä on mahdotonta kuulla, jos ei samalla lue kansivihossa, esim. "Liquid Separationissa" on laulut vedetty melkoisen sotkuefektin läpi.
Biiseissä ei kovin suuria eroja ole, sikäli levy on melkoista puuroa, mutta kyllä tätä kuuntelee. Mieluummin ehkä kuitenkin Ministryä tai Rammsteinia, jos raskaampaa paukutusta mielii kuulla.