Fields of the Nephilim

Levyt

Dawnrazor

Takaisin arvosteluihin

Dawnrazor
Situation Two 1987

Fields of the Nephilim oli varhaisia goottikonkareita, sieltä paremmasta päästä valikoimaa vieläpä. Sittemmin bändi hajosi (Nefilim ja Rubikon olivat muistaakseni bändit, jotka hajoamisesta alkunsa saivat) ja on kai hiljattain tehnyt jonkinlaisen comebackin. Kuten vähän kaikki muutkin...

Dawnrazor on kuitenkin vanhaa hyvää Fieldsiä. Tyyliltään bändi suosi omaperäistä spagettiwesterngoottityyliä - levyllä tämä kuuluu lähinnä Ennio Morriconelta lainatussa introssa. Fieldsin musiikki itsessään on kitaravetoista, melko rauhallista ja tunnelmallista goottia, joka paikka paikoin vaihtuu hieman reippaammaksikin. Mitään tanssipoppia se ei kuitenkaan ole. Carl McCoylla on varma paikka matalaäänisten goottilaulajien klubissa, sen verran vakuuttavalta mies kuulostaa.

Levyllä ei suuremmin hittipotentiaalia ole. Harva biisi tarttuu kertakuuntelulla ja jää päähän soimaan. Dawnrazor vaatiikin hieman enemmän kuuntelemista, jotta sen erinomaisuus täysin pääsee esille. Muutama irtohitti levyltä lienee nostettavissa, alkupään kolmikko "Laura II", "Preacher Man", "Volcane (Mr. Jealousy Has Returned)" on kerrassaan mainio.

Ei siis ehkä dj:n hittikokoelmiin, mutta muutoin tyylitajuisempaa goottitunnelmointia saa hakea - Fieldsin muilta levyiltä löytyy, mutta muualta jo vaikeammin. Bändiin ensimmäistä kertaa tutustuville suosittelisin silti ehkä ennemmin Eliziumia kuin tätä.

Alkuun