Diary of Dreams

Levyt

One of 18 Angels

Linkit

Virallinen kotisivu
UBL

Takaisin arvosteluihin

One of 18 Angels
Accession Records 2000

Vuoden 2000 parhaat levyt -palkittu: vuoden paras goottilevy + vuoden paras goottibiisi (Butterfly:Dance)

Ensimmäisenä tässä levyssä huomio kiinnittyy todella upeisiin kansiin. Kansikuva on näyttävä, digipak tyylikäs ja vihko yksinkertaisen kaunis. Seuraava huomionarvoinen seikka on kappaleiden pituus - levyn biisien keskipituus on siinä kuusi ja puoli minuuttia ja levyn kokonaispituus siten yli 70 minuuttia.

Tämä pituus onkin levyn ainoa heikkous. Niin hyvä se on, että hienoinen tiivistäminen, minuutti-pari pois joka biisistä tekisi siitä varmaan täydellisen. Pitkään aikaan yksikään levy ei ole tällaista hevirotaatiota kokenut soittimessani.

The Garden of Delightistä tutun Adrian Hatesin soolo on huomattavasti parempaa jälkeä kuin yksikään kuulemani Gardenin levy. Musiikki on konevetoista, paljon synia ja pianoa. Tuloksena on todella tyylikästä musiikkia. Vertailukohdiksi mieleen tulee lähinnä toinen saksalainen orkesteri, Girls Under Glass.

Levy alkaa parilla varsin erinomaisella kappaleella. Ensinnä "Rumours About Angels", jo Music from the Succubus Club -kokoelmalta tuttu biisi. Adrianin matala lauluääni sopii tähän kappaleeseen todella hyvin. Seuraava kappale, "Butterfly:dance!" on noteerattu mm. Suomen virallisella industrial/gothic-listalla ja olipa se myös Prospectiven kokoelmallakin. Se on levyn parasta tanssimusiikkia, taattu yleisönvillitsijä kaikissa goottibileissä. Hienoisesti monotoninen biisi on levyn parasta antia.

Seuraavat kappaleet, "Mankind", "Winter Souls" ja "No-body Left to Blame" ovat vähemmän hittiainesta, mutta mainioita kappaleita silti. "Mankind" on hieman raskaampi, mutta ihan tanssittava. Sisältää myös mainion tarttuvan kertosäkeen. "Winter Souls" on ehkäpä levyn heikoin kappale, hieman mitäänsanomaton. "No-body Left to Blamea" tahdittaa mukavan tanssittava biitti, mutta muuten biisi on melko keskinkertainen.

"Chemicals" onkin sitten levyn parhaimpia kappaleita, biisi on tarttuva ja jää mieleen todella helposti. Kertosäkeessä on oikeantyyppistä tehokkuutta. Ei aivan "Butterfly:Dance!":n veroinen hitti, mutta lähellä. Varsinaiset säkeistöt jäävät hieman kertosäkeen varjoon...

"Babylon" on pitkä ja perinpohjainen biisi, ei ehkä mitään klubisoittokamaa, mutta kerrassaan mainio teos silti. Hidas ja synkkä, sieltä levyn raskaimmasta päästä. Sen jälkeen tuleekin levyn rauhallisen puolen paras veto, "Colorblind", joka on todella kaunis ja herkkä kappale. "People Watcher" taas jää mieleen, se on varsin tarttuva ja miellyttävä kappale. Enkä pidä biisin sanomaakaan mitenkään huonona: Lay down now all your weapons / to see the peace within your hands. Taustalla hakkaa perin tanssittava biitti, tätäkin soittaisi ilolla bileissä.

"Darker" on nimensä mukaisesti perin tumma ja synkkä kappale. Adrianin laulut kaikuvat jylhästi luoden voimakasta tunnelmaa. Ei tämä nyt levyn parasta tavaraa ole, mutta ihan mainio biisi. Levyn lopettaa "Dead Souls Dreaming", miellyttävän raskas teos. Uniaiheisen kappaleen puuttuminen olisikin ollut paha virhe, bändin nimen huomioonottaen.

Kokonaisuutena levy on siis yksinkertaisen tyylikäs. Siltä löytyy niin tanssittavampaa kuin raskasta ja synkkää musiikkia. Levy on melko tasainen, kappaleiden taso vaihtelee mainiosta erinomaiseen, yhtään oikeasti huonoa biisiä ei mukana ole. Sanoitukset ovat yleisesti ottaen hyvätasoisia, jos nyt eivät erinomaisuudellaan häikäise. Musiikkipuoli on kuitenkin herra Hatesilla hallussa ja se on olennaisinta. Näin hyvää goottia en ole aikoihin kuullut.

Alkuun