Agathodaimon

Levyt

Blacken the Angel
Chapter III

Linkit

Virallinen kotisivu
AMG

Takaisin arvosteluihin

Blacken the Angel
Nuclear Blast 1998

Chapter III:n innoittamana hankin myös tämän Agathodaimonin aikaisemman julkaisun, mutta jouduin valitettavasti pettymään. Blacken the Angel kalpenee selvästi Chapter III:n rinnalla. Tyylillisesti bändin debyytti vaeltaa samaa rataa kuin myöhempikin levy, mutta homma ei ole hioutunut aivan yhtä tehokkaasti.

Biisit ovat pahimmillaan ihan rehellisesti huonoja, kuten vaikkapa "Ill of an Imaginary Guilt". 15-minuuttinen "Near Dark" ei sekään kauheasti vakuuta. Chapter III:lla vakuuttaneet rauhallisemmat, puhtaasti lauletut osuudet loistavat enimmäkseen poissaolollaan. Levyllä on vain yksi instrumentaaliväliosa, jossa kitarat ja laulut ovat poissa. Mielenkiintoisesti sinänsä romaniaksi laulettu "Sfintit Cu Roua Suferintii" on lähinnä bändin myöhempää tuotantoa ja yksin siitä syystä levyn parasta antia. Levyn lopussa on myös hyvä pätkä, joten jääpähän lopuksi ainakin hyvä mieli.

Blacken the Angel kannattaa jättää kaupan hyllyyn pölyyntymään. Sen sijaan Chapter III on edelleen suositeltavaa hankittavaa melodisemman blackmetallin ystäville.

Alkuun

Chapter III
Nuclear Blast 2001

Levyn aloittava "An Angel's Funeral" tekee selväksi Agathodaimonin tyylin (josta toki saa viitettä jo bändin nimestä ja logosta) - bändi on vakaasti black metal -genren sisällä. Sentään kuitenkin siellä tyylikkäämmässä päässä. Alkupään "An Angel's Funeral" ja "Paradise Beyond" ovat melkoisen raskasta mättöä, mutta melodisempia sävyjä heitellään väliin "Spirit Soldierissa" ja varsinkin "Past Shadowsissa", jossa kuullaan ensimmäistä kertaa puhdasta laulua.

Juuri "Past Shadowsin" hitaat pianokohdat erottavat Agathodaimonin parhaiten massasta. Kappaleessa vuorottelevat nopeammat kitarapätkät, toisaalta puhtaasti lauletut kohdat ja pianolla (ja tuplabasareilla) säestetyt örinäkohdat. Kokonaisuus on tyylikäs ja varsinkin loput aika kipeän kuuloinen kirkuva örinä kuulostaa ihan hyvältä.

"Yesterday's Reprise" on nopea akustishenkinen paluu "The Ending of Our Yesterday"-kappaleeseen, mutta sen jälkeen alkaa "Departure". Kappaleen alussa kuullaan taas uudenlaista laulua ja mukavan tarttuva puhdas laulupätkä. Vaihtelu säkeistön matalan örinän ja kertosäkeen puhtaiden laulujen välillä luo tähänkin biisiin oman tenhonsa. Loppuhuipennus varsinkin on tehokas.

Seuraavana, toiseksi viimeisenä, vuorossa on ehkä levyn paras kappale. "Sacred Divinity" on odottamattoman tunteikas ja kaunis kappale, jossa kuitenkin riittää myös raskautta ja paikoin myös nopeutta. Se on todella upea huipennus levylle, jonka viimeistelee lopuksi "Burden of Time", vähemmän tunteikas ja enemmän reipas biisi.

Kokonaisuutena Chapter III on mainio sekoitus aggressiivisempaa metallia ja tunteikkaampia, melodisia kohtia. Jos melodisempi black metal kiinnostaa, kannattaa Agathodaimon tsekata.

Alkuun