Top ten inhokkilista
Ruoka-aineita, joita en vaan siedä, on vuosi vuodelta vähemmän. Osin johtuen siitä, että pehmenen ja lievennyn kaiken aikaa eikä aina enää jaksa olla niin perin intohimoinen ja jyrkkäkään. Osin myös siitä, että joskus taivun maistamaan inhoamaani apetta ja huomaankin ehkä silloin tällöin vastoin aiempaa varmaa luuloa pitäväni siitä tai ainakin sietäväni sitä. Mutta muutamia ikuisia jöklötyksiä on ja pysyy.
Top ten:
Etanat: Pelkkä ajatus niljakkaasta muljakkeesta, joka pitäisi niellä hengittämättä ja ajattelematta, saa vatsan kääntymään nurin. Sitäpaitsi: kuka on koskaan ikinä kuullut kenenkään kehuvan etanan makua. Siis sen ötökän varsinaista kulinaarista järisyttävää *makua*. Kaikki vaan hehkuttaa, kuinka ihanaa se valkosipulivoi on. Uskonhan minä. Mutta henkkoht kastan voihin mieluummin vaikka leipää.
Raaka sipuli: Minkä maailman tähden nykyisin joka ainoan sämpylän ja leivän väliin ja päälle ja viereen laitetaan punasipulia? Miksi kaikissa salaateissa on sipulia? Siis ihan kaikessa. Minä haluan sämpyläni ja salaattini ilman sipulia. Eikä niin, että se otetaan pois. Minun sämpyläni ja salaattini ei saa olla edes samassa huoneessa raa'an sipulin kanssa. Eikä hampurilainen. Eikä etenkään sellainen pieni sievä cocktail-pala, joka näyttää graavisiialta ja piparjuurikermatötteröltä karpalon kanssa. Sinne *ei saa* piilottaa raakaa sipulia. Raaka sipuli on pahaa, narskuu suussa ja maistuu viikon.
Hillosipuli: Hipposipuli menee samaan kategoriaan etanan kanssa. Se tuntuu suussa niljakkeelta eikä edes maistu miltään. Mikä saattaa kuulostaa kuulostaa ristiriitaiselta edellisen sipulin kanssa mutta naisen logiikka nyt on mitä on.
Mäti: Kerran kohteliaasti yritin kylässä syödä mätiä, kun se niin kallistakin on ja muut sitä suurena herkkuna ylistivät. Se poksahteli ällöttävästi suussa ja osa jäi hampaiden väliin. En edes halua kuvitella, millainen suutuntuma on pienipalloisessa mädissä. Mieluummin syön vaikka helmipuuroa, mikä on kyllä jo aika paljon luvattu, sillä helmipuuro on mädin vegaanivastine. Ja miettikää: ne on kalan poikasia! Paitsi helmiryynit on perunaa.
Kesäkurpitsa: Raakana se ei maistu miltään ja kuumana on lötkö niljake, joka ei maistu miltään. Täysin turha aines. En näe mitään syytä vaivautua.
Mustekala: Oletteko nähneet, kuinka japanilainen huippukeittiö ylvästelee tuoreella mustekalalla, joka kiemurtelee lautasella? Jos ette, niin hyvät teille. Se oli aika kamalaa katseltavaa. Jos mustekala taas leikellään renkaiksi ja friteerataan, se maistuu friteeratulta kumilenkiltä. En keksi, miksi söisin kuminauhalenkkejä tai ruokaa, joka kiemurtelee lautaselta karkuun.
Verinen pihvi: Jos eteeni kannetaan pihvi, josta veri valuu lautaselle kastikkeen joukkoon, päätän ryhtyä kasvis- ja kalapuikkosyöjäksi ainakin kuukaudeksi. Jos raaka liha kerta muka on niin hyvää, niin miksi paistaa ollenkaan, helpompaahan se olisi viistää hiehon kyljestä paloja ja rouskia menemään.
Sisäelinruuat: Miettikää hetki munuaisten ja maksan tehtäviä lehmän ja possun kropassa. Tarvitseeko muita perusteluja? No joo, aivot on ehkä viisaat mutta vain kun ne ovat elossa ja päässä.
Eläinten ulokkeet: Jos esi-isät köyhiä olivatkin ja joutuivat siksi syömään teuraasta korvat, saparon, koparat, sorkat, pään silmineen ja posket, niin OK. Minun ei tarvitse. En halua niitä syödä myöskään makkarassa, joten kaikki makkara, jossa on lihan kaltaista täytettä, jää kaupan hyllyyn.
Nahkiaiset: Ne näyttää käärmeiltä enkä ikinä söisi käärmettä. Miksi pitäisi syödä pitkää eläintä, jonka suolet on sen sisällä. Aivan. Ei mitään syytä.
Muuten syön mitä vaan ja halulla.
Jälkipuheet
Havaintojeni perusteella kaikissa maamme ruokapuodeissa on tarjolla hillosipuleita yksin minua varten. En ole vielä koskaan tavannut ketään toista joka pitäisi niistä. Ja minulla on aina oltava purkki jääkaapissa. Mainiota leivän päällä, salateeissa, pastakastikkeissa, ranskanperunoiden lisukkeena, pizzassa, sellaisenaan purkista. Punasipulista pidän myös suuresti.
Mädin suhteen olemme samanmieliset.
Hear hear! Aika identtinen on meikäläisenkin lista, tosin siihen tulisivat vielä lisäksi kaikenväriset oliivit, jotka nyt vain yksinkertaisesti maistuvat pahalta. Ja kesäkurpitsa, se on harmiton paha.
Onkohan Facebookissa raa'an sipulin vastustajien ryhmä. Pitääpä etsiä. Liityn heti, jos löytyy.
Oliivit kuuluvat homejuustojen kanssa siihen ryhmään, jotka alkoivat maistua yhä paremmilta, kun alkuun pääsin. Ja punaviini.
Minä myös Feibuun.
Meille "verisen" pihvin ystäville on raakaa lihaakin: riimihärkä tai -lammas, joka on siis graavattua, ohueksi leikattua raakaa lihaa. Ja ihan tajuttoman hyvää! Tartarpihvi tietty myös.. :-)
Minulla on tapana testata esim. kiinalaisia ravintoloita sillä, miten ne laittavat mustekalansa. Jos tarjolla on vain friteerattuja kumilenkkejä, en syö, mutta usein on jotain muuta ruokaa, jossa on mustekalaa (ilman friteerausta). Jos elukan liha on käsitely oikein, se ei ole sitkeää ollenkaan, vaan siinä on mieto, minun mielestäni oikein hyvä maku.
Niin paljon kuin kalasta pidänkin, niin mäti ei uppoa (kai se johtuu juuri siitä suutuntumasta) ja nahkiainen maistuu pahalta. Silti kokeilen aina muutaman vuoden välein, josko vaikka maku olisi muuttunut...
Kahdeksan kohtaa kymmenestä täsmää minunkin inhokkeihin ; vain raaka sipuli ja kesäkurpitsa tarvisi vaihtaa sieniin (erityisesti suolasellaisiin) ja raakaan kalaan (jota minulle edustaa graavikala, silli- ja silakkasäilykkeet, sushi jne) jotta allekirjoittaisin listasi.
Ja oliivien koostumus on mielestäni niin paljon samalla tasolla suolaseinien -- ja mustekalarenkaiden -- kanssa, että aiheuttaa yleensä puistatuksia..
Aiemmin inhosin myös jalkahikijuustoa eli parmesaania (ja kaikkia sen johdannaisia) mutta nyt se on mitä parhainta herkkua -- erityisesti sopivan punaviinin kera nautittuna! Ikä tekee tehtävänsä..
Kaikki meikäläisen herkut. Noilla syntyy juhla ihan kevyesti. Sisäelimet on hyvin valmistettuina mahtavia ja naiskala ihan lyömätöntä herkkusuiden napsuntaa.
Kaikki muu on herkkuva, mutta en syö elukoita, fisua kyllä eli sen johdannaisetkin on hyviä ;D Jos syön vielä joskus elukkaa, käyvät nuokin, hmmmm. Njam, itse asiassa!
Ugus, ihan sinua varten jätän hillosipulat ja muutkin sipulat väliin. Saavat net, eken tykkäävät enemmän.
Ja nyt kun muistutettiin, niin olihan se äidin tekemä maksakastike kyllä melkomoista herkkua.
Inhokkilistalle pitää lisätä suolasienet ihan siksi, että niissä on AINA raakaa sipulia. Eikä sienet muutenkaan oikein kympillä kiehdo. Syön kyllä ennen kuin selkääni otan.
Mitä ihmettä on naiskala?
Tuo raa'an sipulin esiinmarssi on kyllä oikeasti joku salaliitto jonkun asian puolesta. Väsymättä jaksan joka ainoassa ravintolassa tilata salaatit yms. ILMAN SIPULIA, sillä ihan varmasti salaatti on aina puoliksi sipulia, jos sitä ei tajua erikseen kieltää.
KIITOS! Että joku muukin on asian tajunnut. Miksi raa'an sipulin vihaajat, jotka siis eivät tosiaankaan voi sitä syödä, joutuvat maksaam esim. salaattipöydässä saman hinnan vaikka syötävää ei juurikaan ole.
Sellaistakin on koettu, että sipulit on vain noukittu pois, kun pyytää sipulittoman. Sehän ei todellakaan ole sama asia. Sipuli jättää makunsa metrin päähän.
Sipulia on joaka paikassa. Kerran pyysin rabintolassa kalakeittoa, kun kaikissa muissa ruuissa oli sipulia. Keitossa oli enennän sipulia kuin perunaa ja kalaa yhteensä.
Toisen kerran pyysin ahvenfileitä. Nyytissä oli 1,5 filettä (sic!) ja nyrkillinen punasipulia ja hintaa annoksella 15 euroa.
Mikä tätä maailmaa vaivaa.
Voi mitä herkkuja oletkaan listannut! Omallani pysyisi ainoastaan verinen pihvi - saa olla keskeltä punertava, mutta ei raaka (vain tartar). Isosta mädistä en tykkää, mutta syön jos parempaa ei ole tarjolla. Muikun mäti on huippu hyvää. Samoin sipulit, erityisesti punasipuli. Poika pienenä vikisi, ettei "pipulia" saanut olla, nykyisin tietysti tunkee sitä ruokaan kuin ruokaan.
Itselläni lähinnä feta, paprika ja maksa on sellainen epäpyhä kolminaisuus. No en kyllä muitakaan sisäelimiä tai aivoja alkaisi ihan heti lappamaan suuhuni.
Paprika on erityisen hyvää paahdettuna norjalaisen parkkipaikan reunalla kertakäyttögrillissä norjalaisen pekonin eli paksun läskin vieressä.
Sipulin vihaajalle sipuli ei vaan sovi. Se saa koko sisäelimistön yökkimään viikon sisuksistaan katkeran makuista nestettä. Olen varma, että on olemassa sipiliallergisia ihmisiä. Silloin se ei ole hyvää. Ei missään muodossa. Erityisesti ei raakana ja joka paikassa.
Kukaan ei ole muuten selittänyt, miksi etana muka on hyvää.
Etana on hyvää koska se yleensä paistetaan sellaisessa rasva- / kermamäärässä, että sitä etanaa ei varsinaisesti edes maista.
Näin olen ymmärtänyt. Mikä tahansa voissa ja kermassa paistettu on hyvää. Mutta olen melkoisen varma, että mikä tahansa on myös parempaa. Miksi syödä etanaa, kun voisi syödä pekonia?
Koska pekoni ei ole niin salonkikelpoista? Tosin uskon, että pekoninpaloissa alkupaloina vois olla jonkin sortin markkinarako.
No niin. Olen kauan ollut sitä mieltä, että salonkikelpoiset ruuat on vain salonkikelpoisia mutta ei hyviä ja niitä syödään vain, koska ne on salonkikelpoisia. On muka hienompaa syödä etanoita ja ostereita kuin aivan järkyttävän hyvää rapeaksi paistettua pekonia.
Joka muuten turkulaisessa Le Porcissa on salonkikelpoista, koska se on salaatissa. Ja hyvin onkin. Ovelaa. Kukaan ei pidä perverssinä vaikka tilaa ison pekonisalaatin, koska se on salaattia ja paikka on Le Porc.
9,5/10 - aika hyvin! Puolikas johtuu siitä kesäkurpitsasta: siitä saa Todella Hyvää kahdella tavalla. A) raastetaan 400gr kesäkurpitsaa (puristetaan neste pois), lisätään 150gr raastettua cheddaria, pari munaa ja soijajauhoa 3rkl + mausteet, muodostetaan pihvejä ja paistetaan pannulla n. 5-7 min per puoli. AI NAM! tuhannesti parempia ovat kuin eineslandian perunamaissipaskasta tehdyt pihvit!
B) sentin siivuiksi kurpitsa ja hyvää oliiviöljyä pannuun. Siivut voi kastaa munamaidossa + parmesanraasteessa ennen paistoa. Ja sitten eikun syömään.