Hilavitkutinaddikti
Olen vähän yllytyshullu. No okei. Paljon. Minulla pitää olla aina joku selkeä kiihoke, jotta saan itseni ruoskittua suorituksiin. Pätee töissä, kotona ja kuntoilussa. Töissä uudet ohjelmat, työkokonaisuudet, haasteet ja sykäyttävät kanssatoverit saavat minut syttymään aina ja uudelleen ja heittäytymään työn virtaan. Kotona jos vaikka ostan jonkun pienenpienen kotihärpäkkeen, vaikka vain leipälaatikon, niin innostun järjestelemään tavaroita uusille paikoille, siirtämään sohvaa, haaveilemaan tapetoimisesta, uusista keittiön kaapeista, uudesta sohvasta ja matosta ja ja ...
Kuntoilussa tarvitsen ehdottomasti ledejä ja mittareita ja vilkkuvia ja vaihtuvia numeroita, jotta saisin ruoskittua itseni suorittamaan yhtään mitään urheilullista. Pitää olla hilavitkuttimia, jotka mittaavat, laskevat, tallentavat ennätykset, matkat, sykkeet ja saavutukset. Minulla pitää siis olla askelmittari, jotta tulen kävelleeksi riittävästi. Sitten pitää olla kuntopyörässä ja stepperissä mittarit, jotka kertovat, kuinka paljon olen laihtunut puolen tunnin sessioissa. Uusin leluni on PowerBall, joka saa minut euforiaan. Piiskaan tuon koukuttavan gyroskoopin yhä uudestaan ja uudestaan vimmaiseen vatkaukseen. Jospa nyt voittaisin itseni. Tai nyt. Tai ...
Jännä tunne, kun hartioita huimaa.
Jälkipuheet
Tarvitsisin juuri tuollaisen pallon!
Ihanaa että meitä on muitakin! En muuten ole elektroniikaan ja/tai tekniikan perään, mulle riittää vanhan mallinen kännykkä ja televisio, mutta todellakin mitä liikkumiseen tulee, pitää olla askelmittari kaikkine herkkuineen ja polkupyörässä vehje, joka mittaa matkaa, nopeutta, keskinopeutta, renkaiden kierrosmäärää jne... Askelmittaria pidän myös työssäni sillä olen olen paljon jaloillani ja liikkeessä.
Perustetaan hilavitkutinvertaistukivirtuaaliryhmä. Voiko tästä toipua? Onko tästä edes tarpeen toipua?
Jos joku mittaava vitkutin saa meidät pulliaiset liikkeelle, niin vitkutinhan pitäisi olla Kelan korvaama ja verotuksessa vähennysoikeutettava. Lisää vaan vitkuttimia, kyllä minä ostan.
Siksi en voi katsoa ostoskanavaa. Ostaisin muuten itseni kipeäksi. Sekä kuvaannollisesti että fyysisesti.
Mulla olisi ryhmälle tunnuslausekin: "Vitkuttelemalla kuntoon!"
(Toinen asia. mea, neuvo. Kiihokkeen ja ruoskinnan mainitseminen samassa virkkeessä saa minussa aikaiseksi mielleyhtymiä. Onko tällainen normaalia? ;-)