Helppoa, kun sen osaa
Tein taannoin opastekyltin Kustannuspaikalla semmoiseen näpäkkään siirreltävään telineeseen, joka nostettiin aina eteiseen, kun oli opetusta. Luokka nimittäin on vaikeasti hahmotettavissa seuraavassa kerroksessa kulman takana ja lapsukaiset jäivät vääriin paikkoihin seisoskelemaan ja sitten niitä piti haeskella ympäriinsä. Taulu sitten aina raahattiin sopivalle hollille ennen opetuksia.Taulussa oli iso sininen kääntyvä nuoli, ja teksti että Opetusluokka seuraavassa kerroksessa: raput ylös ja oikealle.
Väliajoiksi taulu nostettiin henkilökunnan käytävään, jossa se seisoi kaikkien luettavana niin, että sitä tuli vilkaistua vaistomaisesti joka kerta ohi mennessä. Kun teline kyltteineen oli kokonaisen kuukauden seilannut eestaas, ja sitä oli vilkaissut joka päivä, ja noin 100 oppilasta oli sen mukaan osannut perille, yksi opiskelija sanoi, että ootteko muuten huomanneet, että tossa kyltissä lukee oikealle mutta nuoli näyttää vasemmalle.
Mitä tästä opimme? Minun ei kannata haaveilla uraa turistibussiin oppaana.
Jälkipuheet
Johtopäätös: riippuen tietysti siitä, kummalla kannalla luokka on (todennäköisin syin oikealla, mutta näin argumentin vuoksi...), tavoittelit joko pelkästään lukutaitoisia oppilapsia, tai sitten pyrit saavuttamaan pikemminkin visuaalisesti maailmaa hahmottavien huomion. Viimeinen opiskelija oli monilahjakkuus.
Ilmeisesti pidän enemmän visuaalisesti lahjakkaista, koska alitajuisesti ilmeisestikin niitä tavoittelin ja niitä ne kaikki olivatki, koska perille osasivat. Paitsi se yksi monilahjakkuus. Ellei sitten törmännyt seinään kirjallista ohjetta noudatettuaan.
Mitä lisää opimme tästä? Kun kuva on kyllin selkeä, älä selitä.
Oh, niin vähän tietää ihminen. Mutta jäi askarruttamaan, löysivätkö kaikki perille, vai onko jossain visuaalittomien (mutta lukutaitoisten) opiskelijoiden joukko, joka jäi hukkaan. (Ja jos on, mihin he päätyivät? Suden suuhun? Seinän läpi Narniaan?)
Nyt kun mainitsit asiasta, niin muutama kyllä katosi. Luulen, että ne lukutaitoiset visuaalittomat syöksyivät suoraan uraputkeen. Tai ei se niin voi mennä. Uraputki-lapsilla on pakko olla visio. Ehkä ne ovat tosiaan Narniassa.
Minun täytyy kokeilla huomenna sitä seinää.
(Päätyiköhän meakin sinne samaan paikkaan, ja onkohan sillä kivaa Narniassa? Tuleekohan se takaisin?)
Täällä mä olen. Narniassa. Kyllä mä tulen. Kunhan löydän oven.