Huoh...
Alan huolestua itsestäni. Työpäivät alkavat sunnuntain ja maanantain välisenä yönä painajaisina siitä, että en saa työpaikan rautaovea auki ja olen unohtanut jotain tärkeätä. Sen jälkeen teen töitä tai "teen töitä" yhteen putkeen yötä päivää perjantai-iltaan saakka. Sitten onkin taas sunnuntai-ilta.
Tänään viideltä luulin herääväni torstaiaamuun ja iloitsin hetken, kunnes tajusin. Sitten iloitsin siitä, että iloitsin niinkin pienestä asiasta. Sitten siitä, että osaan vielä iloita. Sitten olin vain surullinen. Kukaan täysjärkinen ei iloitse tiistaiaamuna siitä, että luulee olevan torstain ja sitten siitä, että osaa iloita.
Miten minusta tuntuu, että tämä ei nyt mene suunnitelmien mukaan.
Jälkipuheet
Voi Mea! Sulla on ihan varmasti jokin ohimenevä kauhea syysjumitusvaihe ja kaikki muuttuu taas pian paremmaksi! Ja jos ei, niin pidät lomaa (sairas/oma/whatever-loma) ja käyt jossain muualla, sitten asiat näyttävät taas valoisemmilta.
T.nim. puhuu paskaa, koska jos on sairaslomalla niin työt kasaantuvat ihan helvetiksi, ainakin nimimerkillä. Eli en tiedä parempaa kuin lähettää täältä paituleita ja jaxuhaleja!
Halauksia lähettää toinen töillä raskautettu. Kokeile auttaako iltaisin lasillinen punaviiniä ja kynttilöiden polttaminen. Ja pyydä Erityisavustaja hieromaan hartioita ja jalkoja. Lienet tosin jo kokeillut....
Jaksucrockspaitulihaleja kans, täällä on sama juttu. Jo maanantaina ahdistaa, miten selviää perjantaihin asti. Joka aamu luulee, että on lauantai, kunnes karu todellisuus yllättää =I
Jaxsupaitulihalit crocsit jalassa on kyllä niin päräyttävää terapiaa, että tässähän ihan naurattaa. Ja onhan jo tors... no keksiviikko kuitenkin. Ja perstaina pidän, lupaan, ylityövapaata. Vaikka se tietääkin "töitä" suma-yönä ja ylitöitä maanantaina.
Ulkona on synkkä ja pimeä yö ja vettä sataa vaakasuoraan. Mutta ei me välitetä, sekaan vaan. Nenä kohti sadetta ja jalat jälkiä tekemään.
Kyllä näillä jaksuhaleilla taas porskii, kiitos. Ja niin tosiaan. Jos perstaina menisi rääkkäämään itseään Keltaislle päiville, niin saisi shokkihoitoa. Jep näillä mennään. :/
Punaviinikynttiläterapia kuulostaa hyvältä. Kokeilen heti tänä iltana.
Muista: punaviini suuhun, kynttilä pöydälle - ei siis kynttilää korvaan ja punaviiniä nenään tms. (nimimerkki: Kuullut vaihtoehtoterapioista ,D)!
Jepjep, nyt alkaa tuntua paremmalta. Edessä on lasi punkkkua ja mahtilautasellinen hyvää salaattia, pöydällä tuoksukynttilä ja tuntuu jo kuin olisi melkein lomalla, kun huomenna on viikon viimeinen työpäivä.
Kiitos toverit.
Jooh, merkit olivat selvät, jos blogimerkintäänkään ei enää riittänyt maanantairavistus, vaan meni tiistaille ennen kuin kykeni prosessoimaan. ;-)
Otan osaa, sellaista on liikkeellä tähän aikaan vuodesta. Kuulemma tilapäistä, viisaammat ovat kertoneet, joten jos nyt jo näyttää kirkkaammalta, hyvä niin. Valo talteen, sen avulla selviää läpi synkän ja myrskyisen työn.
Tiistai näyttää olleen jo kolmen viikon ajan se ravistelevin päivä viikossa. Mutta. Tämä viikko on käytännössä loppu. Kynttilästä leviää pehmeän vaniljan tuoksu, punaviinissä on pitkä ja täyteläinen jälkimaku. Salaatti, jonka jaksoin taiteilla kaikkien sääntöjen mukaan, oli hyvää ja kaunista. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.
Perstaina shoppailuterapiaa, silkkaa tyhjäpäistä olehtimista ja tummia oluita. Eikä yhtään työajatusta huomisen kello neljän ja maanantain kello kahdeksan välillä.
Näillä eväillä läpi synkän ja myrskyisen työn.
Ettei sulla nyt vaan olisi se maailmanloppumasennus. Kun hindut ja kiinalaiset ja kaiken maailman mayat ovat ennustaneet, että tuho tulee 2012 niin sehän on ihan kohta!
No nyt kun kerroit, niin alan taas masentua. Juuri kun viikonloppuna se on melko vaikeata.