Kiristävät pinnit
Olin lapsena laiha ja ruma. Minulle laitettiin pienet tiukat letit otsahiuksista ja iso rusetti peittämään hapsottavaa tukkaa, joka meni takaraivolla takkuun. Letit kiinnitettiin pinneillä, jotka kiristi ihoa ohimoilta. Vanhemmalla veljelläni oli paksut vaaleat kiharat ja pulleat siloiset posket ja se hymyili aina kaikille. Minulla on kuvissa leuka painettuna rintaa vasten, vatsa pömpöllä, koska tekeydyin pulleaksi, koska söpön pullukoita lapsia taputeltiin ja niille hymyiltiin ja annettiin pullaa. Minua ei kuvissa koskaan hymyilytä, koska häpesin sitä rusettia ja pinnit kiristivät naaman irvelle. Muka en yhtään välittänyt, että veljeni oli kaunis ja mummojen lellikki ja sai enemmän palkkaa porkkanamaan harvennuksesta.
Haluaisin sanoa lopuksi, että olin silti kiltti lapsi, joka tyytyi osaansa. Mutta en minä ollut.
Jälkipuheet
Väärään osoitteeseenhan ne pullat selvästi menivät, jos ei niitä laihoille syötetty.
"sai enemmän palkkaa porkkanamaan harvennuksesta"
Ulkopuolisen silmin jälkikäteen ehkä suurin vääryys, mutta arvaan, että sisäisin silmin silloin varmaankaan ei se suurin.
Aikuisena on kivaa. Saa pitää tukkaakin IHAN niinku ite haluaa!
Mikään ei koskaan muutu: elämä on väärin vieläkin. Kauniit saa ihailua, niille taputetaan, ne saa enemmän palkkaa ja pullat menevät lihavien suihin.
"... En silti lannistu, sen sanon - ja silti lannistun. ..."
"Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus", vai miten se meni?
Otetaan nyt kaikki harvennuspalkkamme ja muutkin saatavamme, sitä ei lapsena tiedä miten hauskaa isona on!
Näin olen ymmärtänyt ja siksi hankin sitä onnellista lapsuutta takaisin joka päivä. Olen nykyisin hyvin onnellinen aikuinen lapsi. Ei olisi siitä murjottavasta rumasta laiheliinista uskonut.
Minä olen vieläkin kateellinen siitä, että esim. Exällä on pitkät ja kiharat ripset - minulla sen sijaan sellaiset vaaleat ja lyhyet kuin sikapossulla, argh! Onneksi Belgarion peri vain ripsensä isältään (no, ehkä myös sen matemaattisen lahjakkuuden, muuta en tunnusta).
Minulla oli saparot, yäks! Ja kireällä, ei siis pipo... ilmankos minusta tuli tällainen.
Minusta tuli minä, koska inhosin rusetteja ja rimpsuja ja halusin olla poika. Olin isän tyttö sokeasti ja varauksetta ja isä sanoi aina, että minusta piti tulla se perheen poika. Mutta äitipahus laittoi sen rusetin.
Arvaa, mitä mieltä olen edelleen ruseteista, rimpsuista ja hamosista.
Minä taas olin katkera kun en saanut niitä rusetteja. Niitä laitettiin vain näteille ja herttaisille pikkutytöille :(