Virtuaaliyhteisö ei synny käskemällä vaan syntymällä
Perustin toista vuotta sitten työyhteisöblogin ja olen ollut siinä kirjoittajana yhtenä kolmen koplasta. Meillä on ollut hauskaa, homma ei ole tuntunut työltä ja olemme hitsautunet yhteen lähemmin muutenkin, ihmisinä työroolin takana. Tänään jouduin sitten perisuomalaisen kummallisuuden eteen: koska muillakaan yksiköillä ei ole blogia, ei sitä saa olla meilläkään. Ei sen kummempia perusteluja. Muuta kuin että Korporaation pitää viestittää yhtenäisyyttä, yksin ei saa sooloilla. Että sillä tavalla.
Huvittavaa oli kuunnella blogeista mitään tietämättömien ihmisten kaavailuja siitä, millainen sen tulevan koko Korporaation blogin olisi oltava. Säädelty, moderoitu, toimitettu ja sitä rataa. Kyllähän te tiedätte, millainen ihmisiä innostaa kirjoittamaan spontaanisti ja omaperäisesti, ehkä jopa hauskasti. Taino, eihän töissä ole tarkoituskaan olla hauskaa. Vissiin? Sain yskityksi, että älkää sitten hirveästi pettykö, kun ne kirjoitukset ei herätäkään valtaisaa kommentointia ja sosiaalista yhteisöä ja blogiin pyrkivät kirjoitukset eivät ehkä tule täyttämään toimituskunnan sähköpostilaatikoita.
Ilman henkilökohtaista innostusta ja asian omaksi tuntemista ei blogista tule mitään. Ei kukko käskien laula eikä virtuaaliyhteisö synny käskemällä. Se syntyy syntymällä. Jos on syntyäkseen. Jos se Suuri ja Kaunis joskus syntyy ja kasvaa komiaksi puuksi, niin olen ensimmäisenä jonossa onnittelemassa. Tosin jonoa näissä hommissa ei yleensä vaivoiksi asti pääse syntymään.
Että se siitä sitten. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti.
Jälkipuheet
Mikä ihme siinä on, että aina ne asiasta mitään tietämättömät ovat ideoimassa, järjestämässä ja johtamassa...? Jep, näin tapetaan into: asetetaan tiukat raamit, tehdään säännöt ja annetaan deadlinet.
Juurikin näin tehdään innostuneita alaisia.
Oli siinä vanhan koulun kasvatilla naurussa pidättelemistä, kun viisaat keskustelivat, millaisen blogin he perustavat ja miten siellä olisi innokasta kommentointia ja miten kerran kuussa ylipääjohtaja kirjoittaisi ja sit jokainen alijohtaja myös ja sitten syntyisi valtaisa kommentointiketju.
En viitsinyt enempää masentaa. Tai masentua. Minulla oli jo muut suunnitelmat. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä parturoitiin.
Auts - nyt sattuu! Voin vain kuvitella organiseerattua koko työpaikan blogia... hrrr. Ja moderaattorilla käsi käy *tsihih*, kun joku ulkopuolinen hullu Polgara löytää lokin ja käypi taistoon pääjohtajan mielipiteitä vastaan (ovat ne sitten mitä tahansa, täältä pesee ja linkoaa) ;D
Korpporaarioäly... eikös sellainen paradoksaalinen termikin ole olemassa?
Kokouksissa korpporaatio sitten kehottaa kaikkia aktiivisesti ja spontaanisti kommentoimaan.
Ihan myötähäpeän fiilis tuli, heti aamusta.
Pah. :(
Älä älä Polga vaan löydä sitä ja kilahada. Sit käy mealle huonosti.
Jenni ja Laura. Näin meillä. Onneksi ei ehkä kaikkialla. Muttei se mitään, meillon Naamkirja, jota ei kehdattu kieltää, kun se on niin suosittu. Jenni, sinne vaan fanittamaan.
Jumalation. Piste. (Onko teidän Korporaation viestintäosasto saanut oppinsa siinä samassa SS-korkeakoulussa, jossa meidän Korporaatio on selvästi esikuvansa hakenut?)
Sylttytehdas ei ole viestintäosastolla. Siellä oltiin kovasti puolustuslinjoilla, jopa barrikadeilla. Pääasiassa siellä oligarkki-puolelta syltyt löytyvät.
Mä en tiedä, missä firmassa sä toimit... vihjaa fesessä jos _tiedät kuka olen_...
Salainen kädenpuristus tms?
Aamulla tulee näköjään kirjoitusvirheitä. Anteeksi.
Olihan meilläkin kerran - mä olikin kai siinä suorimmassa suhteessa oligarkiaan. Ja ne kysy, mitä siellä viestitään?
"Arvostellaan pomoja", vastasin.
"Ahah."
Mulla olin kai olevinaan jonkinlainen narrin tai kaksoisagentin rooli, jos olis oikein tärkeetä, välitän oligarkille.
Jennille kädenpuristus.
Ei ole mikään oikea oligarkia se, jossa itse ylioligarkki ei ole valvomassa, ettei pomoja arvostella. Hah.
Onpas idiootteja natseja.
Trotyyliä. *PUM*
Haluan barrikadeille banderolliini tekstin: Trotyyliä. *PUM*
Only solution is revolution! =D *kaivelee esiin virtuaalista AK-47:aansa jääkaapin takaa*
Meitin puulaakin uusi pomo saapui eilen toisesta ulottuvuudesta levittämään meille maan kansalaisille sanomaa galaksien takaa.
Kuulemma meidän pitää olla nöyriä asiakaspalvelussamme.
Okei, mutta entäs kun meitä haukutaan koko ajan virman keskustelupalstalla koska meillä ei ole tarpeeksi ihmisiä, resursseja, eika aikaa hoitaa hommia nykyään?
Juu, niitä ei kommentoida, meidän tulee olla nöyriä.
Mistä näitä pomoja oikein tulee?
.. galaksien takaa.
ne on jotain ihan itte keksineet, sen aivan näkee.