Kyllä on ollut uraka, mutta vaivan arvoista.

Epäilemättä kesän kohokohta - kirjaimellisesti. Tahtois kans joskus tuonne!

Tuo on varmaan upeaa pylllymäki keskellä kauneinta kesää.

Hieno kuva!

Onnittelut, hienoa kun sait Galdhöpiggenin selätettyä!

Kesäjäätä muuallakin kuin lasissa

Hieno otos ja suoritus.

Ei heti tulisikaan ajatelleeksi, että tämänkertaisessa valokuvatorstaissa törmää lumiseen maisemaan. Oli varmasti upea kokemus!

Vähän etukäteen arvelutti juuri tuo lumi ja jäätikkö heinäkuussa mutta eksoottistahan se lopulta vain oli. Etenkin pudota jään läpi. Onnekisi vain toinen jalka, niin ei hukkunut koko ihminen jään alle.

Ei tuolla normisti heinäkuussa lunta huipulla ole mutta tänä vuonna poikkeuksellisesti satoi lunta vielä kesäkuun puolivälissä. En sitten tiedä, kumpi oli helpompaa: pohrustaa lumessa ja laskea pyllymäkea takaisin vai kavuta meikäläisen kokoisia kiven lohkareita pitkin. Ehkä lumi sittenkin oli mukavampaa ja helpompaa. Erityisesti alastulovaiheessa. Vaikka kengät olivatkin täynnä lunta, kun ei lumisuojia tullut hankituksi.

Olen itse lasketellut teininä tuolla samoilla jäätiköillä. Yksi 15v reissutovereistani, joka laski kanssani, putosi vauhdissa jäätikön alle puroon ja kuoli.

Varovaisuus kannattaa.

Voi kauheata. Siellä pelottikin juuri tuo, että jalan alla tukevalta tuntunut jää saattoi pettää ja alla on pelkkää tyhjää ja sen jälkeen puro ja kalliota.

Pyllymäkeä laskiessa pelotti, että laskee reunan yli, joten aivan ei uskaltanut päästellä sydämensä kyllyydestä.

Onpas komea suoritus. Hieno on kuvakin.

Hienoa! Siinä onkin ollut nousumetrejä yhdelle päivälle, vaikkei ihan meren pinnan tasosta lähtisikään.

Kun intoa ja paukkuja Meanderiasta näemmä löytyy, ehdotankin seuraavaksi suuntaamaan katseen Alppien nelitonnisille, joista löytyy monia "trekkihuippuja" eli teknisesti helppoja vuoria (joskin jäätikönylityksissä on hyvä hankkiutua köysistöön). Niihin jää koukkuun.

Nelitonniset ovat melkoinen harppaus kaksi ja puolitonnisesta. Mutta kieltämättä tämmöiseen jää koukkuun eikä enää mikään muu tunnu oikealta kuin itsensä tai ennätyksensä selättäminen.

Olen Pagistaanian suorituksia kateellisena seurannut. Mahtaisikohan Meanderiassa löytyä sisua juosta hiekkakuoppaa kivireppu selässä.

Mutta kyllä enis kesäksi katse varmaankin suuntautuu jonnekin muualle kuin Norjaan, sillä se on nyt neljässä kesässä jo nähty aika tarkkaan. Vaikkakin vähän jäi kaivelemaan, kun Besseggen jäi kokematta.

Minulla oli jotenkin sellainen kuva, että olisit(te) jo Alpeilla käyneetkin... Mutta jos Norjan ryppyisemmillä seuduilla on kulkenut useampana kesänä, ei Alpeilla patikointi sen kummempaa ole. Voipi aloittaa vaikka ihan perusvaelluksella laaksosta toiseen ja myöhemmin kokeilla noita trekkivuoria, jos intoa ja kuntoa riittää (homma kannattaa muutenkin tehdä niin, että ennen kapuamista vaeltaa muutaman päivän vähän korkeammalla, jolloin akklimatisoituminen hoituu itsestään).

Menkää, ihmiset, menkää! Siellä on hienoa! Välillä ihmetyttää, kun suomalaisia tuntuu alppimaisemissa liikkuvan suhteellisen vähän, vaikka lähellähän ne ovat.

Kiitos vinkeistä ja rohkaisusta. Kyllähän se ihan oikeasti on vähän pelottavampaa lähreä Alpeille.

Vaikka nuo Norjan vuoret ovat suhteellisen lähellä suomalaisia, niin ei siellä ketään muita kohdannut. Galhöpiggenin huipun kivimajassa oli vieraskirja, josta ei löytynyt yhtään suomalaista nimeä.

Hauska sattuma oli, että niihin aikoihin josaain Norjan isommista lehdistä oli keskiaukeaman juttu siitä, kun norjalaiset kiipeilyä harrastavat sinkkumiehet ja -naiset eivät kohtaa, koska he suosivat aivan erilaista maastoa ja majoitusta. Naiset haluavat mukvaa majoitusta eikä niin korkeita vuoria ja miehet suosivat telttoja ja kaksitonnisia. Tunsin Lievää huvittavaa ylpeyttä, koska nimenomaan nuoret miehet suosivat juuri sitä minunkin rakasmaa Jotunheimin aluetta.. Kyllä niitä siellä olikin. Siis sinkkumiehiä. Jotunheim on kyllä hieno alue.