Ruuan kohtuukäyttäjä nillittää
Ajattelen mielelläni olevani pitkämielinen ihminen. Annan lähes aina toisen tai kolmannen mahdollisuuden, jos toiveeni ja/tai odotukseni tulevat petetyiksi. Pätee ihmisiin sekä palveluja tuottaviin laitostumiin, mikä yleensä tarkoittaa tietenkin ihmistä myös. Jospa nyt jätän tuonnemman pohdiskelun kohteeksi ihmisen an sich ja kohdistan terävän kieleni minut aivan liian usein pettäviin ruokaravintoloihin. Muutaman kerran olen jättänyt antamatta edes toista mahdollisuutta, koska ruoka on ollut joko luokattoman huonoa tai kylmää tai annokset hintaansa nähden niin pieniä, että pitää mennä nakkikiskan kautta kotiin. Näitä mahdollisuutensa jo kerrasta menettänietä on Tampereella Aino ja Ilmari [aivan kohtuuttoman pitkä aika odottotelua ennen kuin edes lista tuotiin käteen eikä ruokakaan ollut kummoista], 2H+K [jos ruuan nimi on härkäruukku, niin asiakas olettaa, että annoksessa on ruukun lisäksi myös lihaa] ja Kehräsaaren Hook [ribsit kummallisia lattanoita läpysköjä].
Toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden mutta eivät enempää ovat saaneet Salud [yliarvostettua ja -hintaista ruokaa tehdasmaisen ja ylimielisen tarjoilun saattelemana], Myllärit [ensimmäisen kerran loistava ruoka antoi odottaa toiselta käymiseltä samaa mutta pettymys oli suuri, ilmeisesti kokki oli vaihtunut], Dennis [ylimainostettua lättyä], Napoli [ylirasvaista lättyä], Bella Roma [yliarvosettua tuikitavallista lättyä] ja Plevna [ylimielistä ja huolimatonta tarjoilutyöskentelyä sekä tarjoilijaa liian kauan odottanutta, valmiiksi kylmää, ylirasvaista mättöä].
Männäviikonloppuna nälän kurniessa suolistossa arvoimme Erityisavustajan kanssa, mihin Tampereen vielä pannassa olemattomaan syöttämöön rahamme kantaisimme. Kummallakin kivisti lihahammasta enemmän kuin pizza- tai pastahammasta ja ihan sillä perinteisimmällä tavalla eli halumme kaluta sian luita nosti päätään voimallisesti. Muistimme että The Grillllä oli vielä kolmas mahdollisuutensa saamatta.. Ensimmäinen kerta jätti jotenkin petetyn olon vaikka tarkempaa muistikuvaa ei olekanaan, jotain salaattia se oli. Toisella kerralla sain kanapastan tilattuani lautasellisen keitettyä nauhamakaronia, jonka päällä kolme mautonta ja väritöntä kanafilettä. Mutta siis. Koska paikan nimi on The Grill, niin kohtuullista on antaa grillimestarille myös oikea lihamahdollisuus, joten kannoimme nälästä kurnivat vatsamme Frenckellin aukiolle. Paikka oli lauantain alkuillasta jo lähes täynnä ja joka ainut vapaa pöytä varattuna.
Istahdimme meille armollisesti pariksi tunniksi osoitettuun pöytään. Tilasimme arvelematta ribsit uuniperunalla, koska niitä mielemme teki. Kohtuullisessa ajassa eteemme kannettiinkin laatuisan kokoinen lautasellinen vaaleita [sic!] telaketjun pätkiä. Tiedämme toki, että ribsit keitetään ennen kuin ne grillataan mutta kun paikan nimi on The Grill, niin vähiten juuri siellä odottaa saavansa mikrossa lämmitettyjä keitettyjä sian luita. Vaikka kuinka yritti uskotella itselleen, että hyviä ovat ja mahdollisimman nopeasti niitä kalusi, niin puolivälissä oli jo pakko antaa periksi. Luut olivat kylmenneet syömäkelvottomiksi ja vaaleaa mikrolihaa ei pystynyt millään mielikuvituksella perustellen enää nielemään. The Grill saa minun puolestani syöttää manselaisia niin paljon kuin kehtaa mutta minua ei sinne enää saa.
Vinkiksi ulkokuntalaisille herkkusuille: jos Tampereella ruokapaikka on suosittu, kuten Salud, Plevna, Bella Roma, Napoli ja The Grill, niin älkää menkö. Tai voitte te mennäkin mutta olkaa varoitetut: tamperelaisten makuhermoja tyydyttääkseen ei tarvitse kokin loihtia ikimuistoisia sinfonioita. Täällä riittää, kun on paljon rasvaa tai syöttölällä hieno maine.
Jälkipuheet
Mutta! Jos sinne Tampesteriin tulisi, niin missä sitten kannattaisi syödä? Tästä olisi kyllä hyvä saada ihan oma blogimerkintä. Muute me turkkulaisse saatamme jäädä syömään silakoi Svarte Rudolfil. Niitä mää kyl ain suasittelenki kaikil Turus viarailevil!
Heh, suosittelen Tillikan spydäriä - se ei ole koskaan pettänyt ,D Jos Tillikka enää on olemassa, jos siellä enää on spydäriä jne.
Aikanaan puistonkulman Cumuluksen alakerrassa sai oikeasti hyvää ruokaa, mutta se oli vuonna kivi & keppi, ennen niidenkin ravintoloiden ketutt... ei kun siiis ketjuttamista.
Jaa, se on Dennis jo Tampereelle asti levähtänyt. Voi teitä. Turussa jo tiedetään ravintolan elelevän vain maineellaan. Turistit siellä syömässä käy, ei turkulaiset.
Virkistää lukea heti aamusta kun annetaan tulla tuutin täydeltä. Taivaskin salamoi melkein kuin myötäeläisi.
Minulla ja seuralaisellani on kyllä aivan toisenlaiset kokemukset The Grillistä. Söimme molemmat jonkin sortin pihvit, ja ne olivat taivaallisia! Liha suli suussa ja kastike oli täräyttävän hyvää. Otimme myös jälkiruokaa, joka oli erittäin hyvää.
Ihmeellisen paljon taso vaihtelee, jos ribsit olivat noin järkyttäviä. Annoitteko palautetta suoraan henkilökunnalle?
Tillikan pyttäri on testattu ja hyvää on. MYös Tiullikan muut ruuat ovat hyviä ja tarjoilijat erityisen kohteliaita. Ääs-ketjun ravintoloista se onkin ainoa armon saanut. Turun Teinissä sen sijaan ei ole onnistunut Ääs-ketju yhtä hyvin. Teini saanee toisen mahdollisuuden mutta kauna se onkin pannassa ollut.
Joopa Ugus. Testasin Denniksen pari kertaa Turussa ja ihmettelin sen mainetta. Annoin kolmannen mahdollisuuden Mansessa mutta ei se. Millä ihmeen ilveellä se porskii.
Justeerilla on käynyt tuuri. Kyllä ne naapuripöydän pihvit kieltämättä olivat kelvollisen näköisiä mutta aika aneemista on, kun lautasella köllii vain liha ja kastike ja perunat tai mitä nyt sitten rinnalle tilaakin, omassa kipossaan.
Minut saa Grilliin enää vain, jos minulle suostutaan myymään pelkästään 2 kertaa kermapekoniperunat. Ne näyttivät paikan parhaalta tuotokselta.
Minäkään en montaa kertaa kokeile, kaksi on aika maksimi. Mutta annan lähes (96%) AINA ravintolalle palautetta, useimmiten jopa kirjallisesti palautelomakkeeseen, ja erittäin yksityiskohtaisesti. Yrittäjänä tiedän, että palautetta tulee armottoman vähän ja siksi toimintaa on vaikea kehittää. Palaute on arvokasta! Annan aina myös positiivista palautetta, jos siihen on aihetta. Eräs ystäväni aikoinaan sanoikin kuunnellessaan ruokaanalysointiani, että sinusta olisi pitänyt tulla ruokakriittikko.
Palautteen antamisessa on myös se hyvä puoli, että usein saa ilmaiset kahvit tai jälkiruoan tai kerran jopa toisen ruoka-annoksen (miehelle), kun ensimmäinen oli naurettavan pieni!
Manseravintoloissa on yleensä tasan yksi annos, joka edustaa paikan ydinosaamista. Saludin pippuirpihvi on varsin mainio. The Grillin Se Juttu taitaa olla edellisistä kommenteista päätellen pihvi eikä ribsit?
Olen kerran antanut Astorissa palautetta tarjoilijan maiskuiko-kysymykseen. Sanoin, että muuten kyllä mutta ruoka oli kylmää. Siihen trajoilija, että voivoi, he kyllä haluavat hyvittää vaikka jäliruualla. No minähän siitä ilahtumaan ja että mikä ettei. Kylmän ruuan lisäksi sain laskun muodossa kylmää vettä niskaan, sillä vain toinen jälkiruoka oli hyvitetty.
Yleensä valitettavasti en kehtaa antaa negatiivista palautetta. Positiivista kyllä sitäkin vuolaammin. Maistuiko-kysymykseen vaikenen merkittävästi, jos ei maistunut tai ruoka oli kylmää (mikä on ehkä pahinta, mitä ruualle voi tehdä).
Riitta, olen ne 3 kertaa Saludissa antanut mahdollisuuden nimenomaan heidän pippuripihvilleen. Ei se huonoa ollut mutta ei hintansa arvoistakaan. Uuniperuna oli kehno ja salaattipöytä parhaat tuntinsa nähnyt. Tilattu pöytä kahdelle aivan keittiön oven pielessä ei myöskään mieltä kohottanut eikä tehdasmainen ja tympeän liukuhihnamainen tarjoilu. Se on pienestä kiinni joskus.
Kas, tämän takia tulen käyneeksi vain siinä yhdessä paikassa, josta olen saanut hyvää ruokaa. Enkä tykityksesi jälkeen kyllä enää uskalla muita kokeillakaan.
Tuollaisten kokemusten jälkeen suosittelen mielenparannuspaikaksi Haiharan kartanon kesäkahvilaa. Kahvi on yleensä pahaa, mutta munkit taivaallisia. (Ja se saattaa olla kiinni sadesäällä aukioloajoista huolimatta.)
Saammeko huomenna vinkkejä loistavista ruokapaikoista?
(Kävijämittari rasahti näemmä kohdallani 760,000:aan. :))
Olen kyllä samaa mieltä, että mikään noista paikoista ei juuri kehuja ansaitse. Perussafkaa, jota syö kun muuta ei ole tarjolla.
Bella Roma oli ihana silloin joskus, kun se oli siinä Anttilaa vastapäätä ja sitä piti aidot italialaiset. Palvelu oli ihanaa, samoin ruoka... Aito italialainen tunnelma. Nykyään se on samanlainen kuin esimerkiksi Rosso tai mikä tahansa ketjuravintola. Halpa ja teennäinen.
Exme, anna vinkki.
Lauraseni, tarjoan munkit Haiharan kesäkahvilassa, koska onnistuit olemaan 760 000:s kävijä.
Huomenna lupaan listata vastapainoksi minua miellyttämään onnistuneet paikat.
En tajua, missä välissä minusta on tullut tällainen nirsopelle. Mutta onhan se nyt herranähköön niin, että kun ruoka maksaa, mitä maksaa, niin se EI SAA OLLA TYLSÄÄ. Pihvi on pihvi mutta tylsä, jos sitä ei saa lisukkeilla soittamaan sinfonioita suussa ja muistoissa. Ribsit pitää olla ribseille tyypillisen rapeita, kunnolla mausteisia mutta ei kastikkeessa lilluvia eikä vain hiukan lämmitettyjä niin, että ne ehtivät jähtyä vaikka syö vauhdilla.
Osaan itsekin keittää makaroneja ja paistaa pihvejä. Ravintolaruuan pitää olla sellaista, mitä minä en pysty itse tekemään. Lisäksi sen pitää soida.
Vastustan!
Eikun kannatan!
Juuri lauantaina söin matkalounaan Napolissa, ei se niin pahaa ollut. Vaihtoehtoina olivat sillä kertaa matkan varrelle osuneina Napoli ja kadun toisen puolen Kotipizza, eikä valintaa tarvinnut katua. Koska aikataulu oli niukka, otin loput mukaan ja söin tunnin päästä bussissa, vielä lämpimänä, ja pizza oli edelleen hyvää. Tosin rasvaisuus ehkä riippuu siitä, mitä pizzaansa haluaa, lauantain päivän pizzassa oli paprikaa ja oliiveja. Tällä kokemuksella, kyllä siellä syö.
Dennis on ollut ylimainostettu aina. Tampereen siitä en tiedä mitään, muissakin kaupungeissa suosittelen mieluummin pastaa kuin pizzaa, jos Denniksessä asioi. (Eli lounastaa, illastamisesta Denniksessä ei kannata puhua.)
Pizzerioista yleensä, kokemukseni mukaan Suomessa lähes joka kaupungissa on se "yksi" pizzeria, jonka pizzat maineen perusteella mukamas ovat muita paremmat. Tosiasiassa eroa ehkä on, mutta niin vähän, että suurta numeroa ei kannattaisi tehdä, ja käyntikertojen välilläkin voi tilanne vaihtua. Ylimitoitettu maine on ilmeisesti helppo saada, mutta luottaa kannattaa lähinnä omiin aisteihinsa.
Hook ei minuakaan vakuuta, ja Mylläreistä on kumma kyllä jo vuosien takaa aivan sama kokemus, ensin hyvää, sitten huonointa mahdollista ja kylmää. Ilmeisesti tyyppiesimerkki sinne päin -ravintolasta, jonka taso heittelee?
Bella Romassa ei pidä syödä pizzaa, vaan pastaa.
Jostain muualtakin on makumuistoja vielä tallella, jään joka tapauksessa mielenkiinnolla odottamaan huomista käänteistodellisuutta.
Olet oikeassa, että pizzan täyte ratkaisee rasvaisuuden. Mutta mutta... No, huomenna kerron, missä ja millaisia oikeat pizzat ovat. Siis minun mielestäni. Onhan siinä kokonaisuudessa toki niin paljon muutakin. Ei pizzeria vielä synny siitä, että pöydillä on punavalkoruutuiset liinat ja listalla 100 pizzaa.
Pastaa saa niin harvoin hyvää, että en uskalla kovin usein siihen kallistua. Jos ruoka on sellaista, jota itsekin osaan tehdä, niin teen sen itse. Ja pasta valitettavasti on usein juuri sitä.
Mä tykkään nykyään lihanpalojen ja soosin sijasta tulisesta etnosta ja olen saanut parhaat kiksit Rongankadulla sijaitsevasta Tay-Do:sta. Intialaiset kaksoset Swagath ja Nanda Devi ovat myös huippuja.
Mun mielestäni parhaat pizzat saa ortodoksikirkon vieressä olevasta Ravennasta. Siellä on tullut kuljettua jo opiskeluiden alkuajoista lähtien.
Ribsejä olen syönyt vain Amerikassa jossa ne maistuivat taivaallisilta. En oo uskaltanut kokeilla Manselaisia vastineita - mitä kannattaisi kokeilla jos haluaa joskus uskaltautua?
Pancho Villa Tammelassa. Kokeilkaa heitin ribsejä tai esmes Diablon sipulipihviä. Olen ollut tyytyväinen. Nyt Pancho on rantautunut myös Hämeenlinnaan, mutta siellä on hetkittäin ollut tason heittelehtimistä.
Jos sen sijaan haluatte Hämeenlinnassa hyvää ruokaa ja palvelua, niin Popinoon sitten! Esim. Paholaisen kanaleipä tai kantarellitortellinit ovat herkullisia.
Swagath ja Nanda Devi ovat ihan kivoja. Vika ei ole niissä, jos eivät ole parhaat-listallani. Vika on minussa. En ole syttynyt täysiin liekkeihin intialaisen ruuan edessä. Ravennassa olen syönyt yhdenm elämäni parhaista vuohenjuustosalaateista.
Kiitos Jennille ribsi-vihjeestä. Sitä kaipailin minäkin. Tiedän, mitä haluaisin, sillä olen Amsterdamissa saanut. Ja siitä turkulaisesta, joka ei enää ole Pinellassa.
Pidän mielessä Popinon.
Tampereella syödään tietenkin mustaamakkaraa torikojusta ostettuna.
Jos mustamakkara ei käy, niin Kauppahallissa on tarjolla vallan mainiota kotiruokaa ainakin lounasaikaan.
Ravintolapasta on aliarvostettua - minusta. Pääasiassa tietysti juuri siksi, että pastaa osataan ja viitsitään itsekin tehdä. Myönnetään, että usein heikkoon arvostukseen on toki syytäkin - ravintolapastalla on taipumus olla odotuksiin nähden keskinkertaista. Oletetaan huvin vuoksi vielä, että olet parempi kokki kuin minä, joten ravintolapastalla on silloin sinulle vielä vähemmän annettavaa kuin minulle.
Ravintolapasta on siis luontaisesti vaikea laji, mutta juuri siksi siinä onnistumiset ovatkin poikkeuksellisen arvokkaita. En kuitenkaan käy moittimaan, jos et pääsääntöisesti viitsi siilata pastojen joukosta esille niitä helmiä. ;-)
(Ja olet oikeassa, 100 pizzan lista on tietysti pelkkää markkinointia, eihän asiakas tarvitse kuin yhden hyvän.)
kauppahallissa on tarjolla myös kotiruokaa eksoottisempi vaihtoehto. Kokematta sekin, kun menee niin aikaisin kiinni.
Olen syönyt taivaallista pastaa Turussa parissakin paikassa. kerro, mistä saa hyvää garbonaraa mansessa.
Niin maut ovat erilaisia. Itseäni pidän jonkinlaisena hyvän ruuan ystävänä, ja suosikkilistalla on niin kaksio, Hook kuin Saludikin. Saludilla oli huonot vuotensa (hyi niitä kylmiä etanoita), mutta nykyinen keittiömestari on nostanut sen mainettaan paremmalle tasolle. Palvelu toki on suomalaista, eli joskus hyvää, yleensä huonoa. Myös jo mainitut intialaiset, kuten myös Maruseki ja etenkin Kauppahallin 4 vuodenaikaa ansaitsevat kunniamaininnan. Vuodenaikojen lounaskalakeitto on uskomattoman hyvä. Ja kaupungin parhaan salaatin saa Bistro Venlasta.
Grill on sen sijaan ollut aina huono, kun kaikki ruuat maistuvat samalle, on turha käydä kovin monesti. Samaan kategoriaan kuuluvat mielestäni Food Factory, Virtapankki (onki sitä edes enää?), Pancho Villat. Ylihintaista bulkkia.
Mea:n tulevaisuuden kokeilulistalle nostaisin Ravintola C:n, sen nousu Suomen parhaiden ravintoloiden joukkoon ei ole sattumaa. Kaipaan kuitenkin edelleen sen paikalla ollutta ihanaa Perlaa, joka oli suosikkini. Onneksi Kaija ja Carlo eivät kokonaan luopuneet ruoan myymisestä, heidn kaupastaan Tuomiokirkonkadulta saa Perlan upeita raaka-aineita.
Jäi vielä sanomatta, että Ravenna oli todellakin ennen jumalainen pitseria, mutta omistajanvaihdoksen jälkeen taso on laskenut radikaalisti.
Kiitos ravenna-päivityksestä, en suotta sinne mene sitten pettymään.
C:n listaa olen joskus jaakaillut mutta sekin kuuluu sinne kategoriaan "kun lakkaan köyhtymästä ja alan rikastua, niin menen". Vierastan jonkun verran sen ylihienoutta mutta eihän se ole paikan vika, jos olen maalainen.
Ajantasaista suositusta (etenkään taivaallista) en Manseen uskalla antaa. Olisiko kenties vain hyväksyttävä, että Turku on Mansea italialaisempi?
Siellä on kauppahallissakin laajempi tarjonta, italialainen mukaanlukien (kertasyömisen perusteella suosittelen sitäkin kokeiltavaksi, jos eivät sitten viereiset vaihtoehdot vie voittoa).
Napolia pitää puolustaa sen verran, että "lätyn" rasvaisuus riippuu ihan täytteistä :)
Voisi sanoa, että Napolin pizza on malliesimerkki suomalaistyyppisestä pizzasta, joka on minusta omalla tavallaan hyvää, mutta joka on tietenkin taatusti pettymys, jos odottaa italialaistyyppistä.