mä näin ihmeellisiä lajeja tuolla tanskan maalla, muuan festarikujilla kun kävelin. Ykskin oli niin kuin läppärin heitto.
Eikä se ollut pituusheittoa, vaan sen mittaamista, millaisella voimalla saa sen kannettavan paiskattua seinään. Digimittari kertoi tulostason.
Yksi suoritus oli aika näyttävä; irti koneesta paiskautunut romppuasema se jäi vain muistona iskusta killumaan suojaverkkoon. voittaja tuuletteli.

Oli muuten kaikenlaista H-moilasena seurattavaa.
Joku shakkinyrkkeily, voisikohan olla samaa sarjaa? ymmärrän että sen yhdistelmälajiksi, jossa huonot häviäjät kohtaavat ensin korrektisti pelipöydällä nappuloita siirrellen.

Tanskan maallahan mennään ihan Suomen vanassa. Täällähän heitellään kännykkää ja saapasta.

Shakkinyrkkeily on Euroopassa er9ittäin suosittua. Siinä vuorottelevat 4 minuutin shakkierät ja 3 minuutin nyrkkeilyerät. Ottelu päättyy viimeistään 11 erän jälkeen mattiin, miettimisajan loppumiseen, luopumiseen tai tyrmäykseen.

Suosittelen tarkistamaan Hgin työväenopiston ohjelman: tahton Treffit hiiren kanssa -kurssille!!!

Jep, kuulostaa lupaavalta. Voisin yhdistää sen Tietokoneen aakkoset senioreille: opi käynnistämään kone ja tunnistamaan hiiri -kurssiin.

Mun mielestä se läppärin murjonta tanskan maalla oli vaikuttavampaa kuin kännyn heittely.
En tiedä, olen kai voimalajien perään, ja onkohan niin, että joskus on meinannut lipsahtaa itseltänikin tuo läptop seinään.

Luulisin, että läppäreitä vasta nyt kertyy pinoihin hävitettäviksi.
(osa ei mitenkään ikälopuilta näyttänyt).

Läppärin heitto kuulostaa kyllä vähän naisten lajilta. Äijät voisi viskoa kunnon vanhan ajan pönttötelkkareita, vaikka sellaisia 36-tuumaisia.

Romutettavaa tavaraa riittää. Voimamiehet viskomaan autoja, lapset pleikkareita ja eläkeläiset luuripuhelimia. Kisan jälkeen kadut täyttyisivät iloisasta ja ahdistuksista vapaasta kansasta.

Miten olis kisa, jossa tyyppi nappaa läppärin takapuolellaan?

Minä olen vähän jo epäillytkin, että muut saavat näitä kurssiohjelmia kotiinsa! Kaupunki taitaa vähentää ilmoittautumisruuhkaa poistamalla osan alueista jakelulistaltaan.

Olen toistaiseksi turhaan odotellut työväenopiston ohjelmaan kurssia Armeijaslangin perusteet naisille. Heti menisin. Tahtoisin näet nähdä vaikutuksen, jonka puheenvuoroillani tekisin miesvaltaisessa kokouksessa, jossa minut jälleen automaattisesti valitaan sihteeriksi sukupuoleni perusteella.

Ei. Ei mun mielestä joku pönttökeskusyksiköiden tai -telkkarien paiskontakisa, eihän se edes kuulosta yhtään mediaseksikkäältä cluelta - vaan just pohjois-karjalalta.

Armeijaslangia varten ei TYÖväenopistossa ole kurssia. Sen sijaan militaarit eli Sa-Int julkaisee sen itseopiskelumateriaalina kotisivuillansa - mitäpä minä en tekisi (koska poikani on viestintäaliupseeki *köh, nostelee nokkaansa*):
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/tykpr/sanasto.dsp

*Muahaah, Welhotar kirjoittaa tällaista!*

.... upseeRi... lukihärö.

Loistavaa, kiitos linkistä.

Aamutoimet oli hieno kuvaus siitä, mitä minulle maanantaiaamuisin tapahtuu.

Polgalle kiitos!

Mä oon ollu opettamassa kansalaisopistossa ainakin: elokuvaa, lähinnä sen ymmärtämistä, tietotekniikkaa, tietoturvaa, tietosuojaa ...Jengi on ihan okei, kivaa.
Mutta se byrokratia jok´ei toimi, se ei ole kivaa. Palkastaan saa tapella = tutkinto-todistusten kärrääminen sine ja tänne yms. yms.. Menee väärin, no korjataan. Päiväkirja ei ole paikkaan, ei varmasti. Kafkamaista etsimistä.

Muta ihmiset ne o kyllä mukavii, aikuisena oppivat ihmiset.

Pakko nyt palata vielä tähän armeijaslangihommaan, kun löytyi lisää oppimateriaalia: http://www.aamukampa.net/inttisanasto/

Btw,
maitojuna
on myös alkujaan sotilasslangia.

"... ja maitopystöt vain kalisivat!"

Juontuuko sotahistoriasta sanonta ja sellainen puhe, että joku on tappion jälkeen tullut "maitojunalla" kotiin? Vert. 1. Tulivat maitojunalla kotiin rökäletappion kärsittyään. 2. Olli Jokinen maitojunalla kotiin NHL:stä.

Reijo (siis mä, huom.), maitojuna oli lyhykäinen sekajuna, jossa oli matkustajavaunu (tai junailijanvaunu) ja muutama tavaravaunu, lastinaan enimmäkseen "pystöjä" eli maitotonkkia, joita ilmeisesti keräiltiin junaan radanvarren maitolaitureilta, kuten sittemmin meijeri-autoihin tienvierien lavoilta. Hidas juna pysähtyi lähes jokaisella seisakkeella ja laiturivaihteella, joten harvat siinä matkustivat vapaaehtoisesti. Sanonta on alkuaan sotilas-slangia, mutta yleistyi myös siviilikäyttöön noin 80 vuotta sitten, mainitsemassasi merkityksessä. Siis jo ennen viime sotia.

Alkuperäinen maitojuna kulki Haminasta Kouvolaan vuosina 1920 - 39. Siinä joutui matkustamaan - häpeärangaistus-luonteisesti - Reserviupseerikoulun (entinen) oppilas, joka oli heikon opintomenestyksensä takia tai muusta syystä "kotiutettu" kesken kurssin siihen joukko-osastoon, josta oli kouluun komennettu. RUK:n kurssin kunnialla läpikäyneet kokelaat ja vänrikit lähtivät juhlallisuuksin Haminasta erityisellä sotilasjunalla. Kouvolan risteysasemalta jatkui matka, kenellä mihinkin suuntaan, omaan joukko-osastoonsa. Puhe "maitojunaan joutumisesta" syntyi jo 1920-luvun alkuvuosina, ehkä vuonna 1921. Merkitys on yleisesti tunnettu, mutta etymologian tietävät vain he, joita historia huvittaa.
Osa 35, päivitetty 27.08.2001

http://guns.connect.fi/gow/kysvast35.html