Hyi kauheeta
Sivusta kuultuna:
- Minä en kyllä ainakaan menis ikinä Facebookiin.
- Niinkö? Mikä arveluttaa?
- Nokun siellä varastetaan kaikki luottotiedot.
- Miten voi varastaa jotain sellaista, jota ei ole. Ei multa ainakaan kukaan kysellyt mun luottotietoja, kun rekisteröidyin. Ja kuka hullu niitä mihinkään antais vaikka kyselisikin.
- Niin, sekin vielä. Sinne pitää rekisteröityä. Joka paikkaan nykyään pitää aina rekisteröityä. Miksei ne vaan voi antaa ihmisten mennä jonnekin, minne niiden pitää mennä..
- Kun siis tota.... jos ei rekisteröidy, esimerkiksi pankkiin, niin mistä se pankki tietää, kuka sinne sun tilille on pyrkimässä?
- No kyllä nykyään pitää voida tietää.
- Äh...
- Ykskin mun kaveri, joka meni sinne Facebookiin, niin alko heti saamaan kaikenlaista outoa mainospostia sieltä.
- Ai? En minä vaan ole koskaan saanut mitään mainospostia Facebookista.
- No se sai. Sille oli tullu heti kutsu joltain sen sukulaiselta päästä sen ystäväksi.
- Niin?
Tietty varovaisuus on toki aina paikallaan. Ja ainakin perusasioista kannattaisi ottaa selvää.
Jälkipuheet
Mä en mene Naamattuun ihan muista syistä. Yksi syy on periaate =D
Periaatteessa periaate on hyvä asia. Mutta jos minun pitäisi myydä vaikka poni, niin mainostaisin ponisivuilla. En esimerkiksi bensa-aseman ilmoitustaululla. Jos asiakaskunta on nuorta, ne on Facebookissa. Mainostanko siis ET-lehdessä heille tarkoittamaani palvelua vai Facebookissa.
Otti vaan pikkasen päähän yhdet periaatteen tädit asiassa, jossa periaate oli tuhoon tuomittu jo kättelyssä.
Noin niinku periaatteessa.
Ihan noin periaatteessa en luovu tietyistä periaatteista!
Ymmärrän pointtisi - tiedän saman tyyppisiä tätsyjä - eli normaali varovaisuus on kaikessa toiminnassa (myös IRL) paikaallaan.
Periaatteiden määrä on vakio. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpomin luopuu vanhoista periaatteistaan. Toisaalta: sitä useammin keksii uusia periaatteita.
Heh, tämä oli hauska juttu, kiitos :). Minäkään en tosin ole enkä aio liittyä naamaklubiin. Oma blogi riittää hyvin.
Oma blogi on toki parempi. Tällaisella normikaverimäärällä varustetulla tyypillä kuin minä, on blogin kautta aina mahdollisuus tavoittaa, ainakin teoriassa, suurempi lukijakunta. Sitäpaitsi Naamakirjan ohikiitävyys on luokkaa pari sekuntia ja kukaan ei huomaa, mitä kirjoitit. Blogia luetaan sentään aikojenkin päästä.
Mutta siis. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla. Paitsi kansantanssia.