Ei se riitä, et on mukavaa, sen pitää olla paljon parempaa
Koska mielelläni pidän itseäni peruspositiivisena kansalaisena, ja myös yleisön pyynnöstä, listaan eilisen vastapainoksi best of the best -ravintolakokemukseni. Listalle ei pääse, että on ihan kiva, ihan hyvää ruokaa tai mukava henkilökunta vaan kaiken pitää olla paljon parempaa. Ruuan pitää jättää minut hyvälle mielelle, sen pitää sulaa suussa, soida mielessä, saada minut haluamaan sinne uudestaan. Ruuassa pitää olla makujen harmoniaa. Ruoka ei saa olla vain lihaa tai kalaa tai salaattia tai pizzaa vaan siinä pitää olla makuja, jotka yhdessä säveltävät suuhun sointuisan sinfonian, joka jää mielen pohjalle hymisemään. Eikä se ole pelkästään se ruuan maku tai esillepano tai hyvä pihviliha vaan paikassa täytyy olla myös Tunnelma. Joka taas syntyy kokonaisuudesta, ilmapiiristä, tuoksuista ja henkilökunnasta, joka osaa ottaa asiakkaan haltuunsa juuri oikealla tavalla. Paikassa täytyy voida viihtyä. Isot food factoryt eivät pääse koskaan edes kokeiluun. Factory! Herra. Mun. Vereni.
Vakiopaikkani Tampereella on Gastropub Tuulensuu, joka onnistuu kaikessa. Tuulensuun henkilökunta on uskomattoman pätevää, asiantuntevaa, ei tyrkkyä, miellyttävää porukkaa. Paikan olut- ja viinivalikoima on loistava ja he myös tuntevat tuotteensa. Paikka sinänsä loihtii mieleen tummanruskean sävyisen samettisuklaan pehmeän rauhan. Kun syyspimeällä istuu kynttilän kajossa, nauttii isosta sinisestä Chimeystä, syö vaikkapa kanaleipää ja antaa mielensä levätä, on olo täydellinen. Jos menette sinne, niin muistakaa pyytää palauttamaan listalle ne ihanat lihavartaat uskomattomine kermaperunoineen.
Pihvi ei ole vain hyvä liha ja kastike sen vieressä. Pihvin pitää olla pumpulia, niin että sen voisi vaikka kämmensyrjällä leikata suupaloiksi. Sen pitää levätä pedillä, joka on vihanneksista tehty juhlahetki ja sille pitää löytyä kastike, joka ei peitä vaan korostaa. Eikä se saa olla tylsillä lohko-, lankku- tai talonpoikaisperunoiden nimellä esiintyvien ranskisten kanssa edes samassa talossa. Peruna ei ole annoksessa vain pakollinen vatsan täyte vaan se on pieni taideteos, joka täydentää kokonaisuuden. Sellainen annos on löytynyt Laternasta. Paikka lienee nykyisin valitettavasti vain tilausravintola.
Vaikka yhden kerran Astorissa sainkin kylmää ruokaa, ansaitsee se paikkansa ravintolana, joka ei ole vain hyvä vaan parempi. Henkilökunta on juuri oikeanlaisesti läsnä mutta ei häiritse tyrkkyämällä tai virallisuudella. Paikassa henkii jonkinlainen vanhanaikainen ravintolamaisuus valkoisine liinoineen. Ruoka on sointuisaa ja jättää hyvän mielen.
Valitettavasti Tampere ei ole onnistunut vakuuttamaan minua tämän enempää. Ehkä vielä jonain päivänä, kun alan rikastua ja lakkaan köyhtymästä, pääsen kokeilemaan Tiiliholvia, Näsinneulaa, Heinätoria, Tammeria ja Hella & Huonetta. Ne ehkä pääsevät listalleni, ehkä eivät. Tiettäväksi lie käynyt, etten ole helppo.
Mutta. Onneksi meillä on Suomen Turku. Sieltä löytyvät oikeanlaiset italialaiset pizzat ja maailman parhaat pastat paikoista Sergio's ja Trattoria Romana. Tunnelma molemmissa paikoissa on italialaisempi kuin Italiassa. Romanan Pasta Garbonara on ylitaivaallista. Aurajoen rannalla oleva Blanko puolestaan osaa hurnata paitsi lammaspastallaan myös juuri oikeanlaisilla salaateilla, jotka eivät ole vain salaatteja vaan elämyksiä.
Vähintäänkin Suomen parhaan pippuripihvin paistaa Pippurimylly ja ehken jopa maaiman parhaan kala-annoksen valmistaa Kaskenahde [kalaravintola, joka pitää kokea: listalta kannattaa poimia kokin päivän erikoisuudet (spelttikuorrutettu siika vei kielen, puhumattakaan paikan omasta leivästä ja oliivilevitteestä ja omistajasta, joka huomasi, että leipä maistuu ja kantoi sitä lisää pöytään)]. Molemmat paikat ovat olleet siellä saman näköisinä suunnilleen aina tai ainakin vuosista 1974 ja -73.
Vanhojen vastapainoksi tuli onneksi vielä yksi, joka on melkein ylitse muiden. Vasta ihan äsken elokuussa avattu Smör onnistuu ihan kaikessa. Sen ruoka on taivaallisen makuista, annos on niin kaunis, että sitä tuskin raaskii syödä ja makujen harmonia pitää mielen hyvänä viikon. Paikka Aurajoen rannassa vanhan talon kivijalassa on kaunis ja tunnelmallinen ja henkilökunta onnistuu saamaan hienostuneesta tunnelmasta huolimatta jopa sortseihin pukeutuneet satunnaiset matkailijat tuntemaan itsensä paikan erikoisvieraiksi.
Jotta ei jäisi vaikutelma, että vain rahalla saa hyvää, on kierros hyvä lopettaa Allin grillille. Alli tekee lippakioskissaan maailman parhaan kerroshampurilaisen, jonka salaatti melkein vielä kasvaa maassa ja kokolihapihvi ammui vielä aamulla.
Jälkipuheet
Kokeilehan Turussa myös Mamia (lähellä Tuomiokirkkosiltaa)! Romanan henkilökunnan ystävällisyydestä voi olla montaa mieltä... Ruoka on kyllä siellä ylihyvää!
Mami on kyllä listalla odottamassa. Hieukan sen hienous on ollut esteenä. Hinnat ovat suhtkohtuulliset siihen nähden, miltä se saa itsensä näyttämään. Eli turhan hienolta.
En malta vielä olla intoilematta: Indian Curry House (tms.), Puutarhakatu 17:ssa on myös ihqu aika uusi tosi pieni paikka.
terkuin tuo ed. anonyymin kirjoittaja, joka asuu 'Allin grillin' (mmm....) kulmilla :)
Nami. 8)
Olisinpa just nyt Tampereella tai Turuus.
Kiitos vinkistä Allin grillin lähellä asuva anonyymi. Selvitän itselleni Puutarhakadun sijainnin ja kurkkaan sisään.
Laura, nyt just täällä sataa. Mutta sehän ei syömistä haittaa.
Sen täytyy joskus satuttaa, sen täytyy voida naurattaa? Tässä satuttaa ainakin se, että Tuulensuu on toistaiseksi kokematta. Hintatasokin näyttää vallan sopivalta.
Pääseekö Henriks "kun lakkaan köyhtymästä ja haluan sen sijaan alkaa köyhtyä" -koelistallesi?
Ehdottomasti Henriks pääsee. Mutta vasta sitten, kun oikein roimasti alan rikastua. Hinnat ovat tällä hetkellä niin förbi virkanaisen kukkarosta. Oletan kuitenkin, että siellä olisi mannapuuroa ja mansikkaa.
Tuulensuu kannattaa kokea. Kaikki, mitä olen syönyt, on ollut siellä hyvää.
Trattoria Romana on kyllä ihan ykkönen. Talo tarjosi meille kerran lahjaksi jälkkärijäätelöt siellä kun oltiin niin useasti käyty.
Juuri nuo pienet asiat tekevät paikoista parempia kuin hyvät Romanan kohdalla toki jo ruoka.
Listalta jäi pois Komppeli, joka on pieni kahden nuoren miehen pitämä lounasruokapaikka siellä jossain lähellä virastotaloa (muistaakseni), Aurajoen jonkun sillan kohdalta ylös eli sinne Kukon suuntaan. Siellä on ihan paras henki, hyvä ja runsas ruoka ja perjantain kunniaksi jälkiruuaksi tarjottiin ihan ilmaiseksi taivaallisen hyvää valkosuklaakakkua.
Ai hitsi! Mun täytyy selkeästi Tampereella vierailla noissa sun listaamissa paikoissa, kun Turussa mun lempipaikat oli juurikin samat Sergio's, Trattoria Romana ja Blanko :) Vallan eriskummallista sentään!
Listalle lisäisin vielä brasilialaisen ravintolan Bossan, voi jeskamandeera niitä ihania mureita pihvejä, jotka oikein sulavat suussa!! Suosittelen vierailemaan :)
Entäs sitten Ribs Turussa... sieltä sai taivaallisia ribsejä. MMM! Harmi vaan kun itse ravintola on lopettanut :( Saa niitä ribsejä kyllä nykyäänkin tilauksesta takeawayna, mutta mä kyllä tykkäsin ravintolasta ihan kokonaisuutena. Ei ne ribsit kotona syötynä varmasti yhtä hyviä olisi.
No nythän ihan selvästi täytyy kokeilla Bossa.
En ollut koskaan tilaisuudessa vierailla Ribsissä, kun se oli Pinellassa mutta olen kuullut hyviä puheita ja siksi olenkin pari kertaa tilannut takeawayna. Toisella kerralla pyöräillen ja olisin vienyt ne tarakilla mutta he tarjoutuivat kyllä kuljettamaan autolla ja ajoivat perässä. Ja voi pojat, että olivat hyviä. Jopa kotiin kannettuina pysyivät lämpiminä. Taito, jota esim. The Grill täällä Tampereella ei osaa.
Ahh, voihan Pippurimylly sentään. Olen syöttänyt aika monta ihmistä siellä, eikä kukaan ole valittanut ,D Ei ole tullut käytyä vuosiin, ei kyllä Turussakaan - hävettää... Mutta olen minä sentään syntynyt siellä ja kyllä Äiteekin laittaa hyvää ruokaa =I Ja Minä Itte. Kun nyt vegetetään, muistelen kaiholla Kasvisravintolaa vuodelta kivi & keppi!
Luen sun juttuja ruuista ja olen ihan että mitä ihmettä. Olisin kovasti kiinnostunut tietämään, mikä se on se serkkujen kauppa.
Ja Turkuhan on siis ihan parasta terapiaa.
Sekä Tiiliholviin että Henriksiin pääset tutustumaan edullisesti asiakkaan päivänä: http://www.aleksinravintolat.fi/kanta/index.html
Äkkiä postituslistalle!
Astor on kyllä kestosuosikki, se vaan on mutkattoman hyvä. Nyt alkoikin tehdä mieli Astorin "olutleipää"
Ah, kiitos! Edelliseen juttuun viitaten: en ole käynyt Saludissa enkä muuten aio mennäkään. Ei yhtään kiinnosta kokeilla, onko mielipiteeni sama sillä olen ihan varma siitä että en tykkää ko. paikasta. Ei tällä ole mitään järjen kanssa tekemistä, mulla on vain sellainen olo.
Tammer on ihana! Kävimme siellä seurustelun alussa, huonekin tuli testattua. Tykkäsin ihan todella paljon siitä vanhasta tunnelmasta, valkoiset pöytäliinat ja keski-ikäiset naistarjoilijat on lyömätön yhdistelmä! Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, palvelu pelasi huomaamattomasti ja ystävällisesti.
Turun Teiniin ihastuin sillä ainoalla käyntikerrallani. Mukava tunnelma, samalla tavalla kokeneet tarjoilijat ja ruokaa oli niin että nappi oli lentää housuista. Ja hyvää, mmmmm....
Serkut on Eestin Herkut, niistä löytyy oma postauksensa (tahi kaksi - kolme), jos vaikka kuukkeloit Eestin herkut Pasila tai Eestin herkut. Mun luottokauppa, melkein kaikkea (ei viiniä, ei tupakkaa, ähhhh!). Loistavaa valkosipulisavujuustoa (ei siis mitään sulatejuustoa), kantarellijuustoa, kohuked (rahkamätky, sisällä kirsikka tai mansikka, ympärillä ohuen ohut kerros tummaa suklaata), erilaisia leipiä ja leivareita. Pasilan asemaa melkein vastapäätä, ehtii Tsadissa käydessä. Ohjeet ovat postauksissa - mä en jaksa ite nyt etsiä!
Ääh, Pasilassa (ei sillä, etteikö Pasila olisi paras) mutta harvoin tulee käytyä. Jospa kokeilisin tällä mansessa ryssänkirkon vieressä olevaa Viro-kauppaa. Haluan ehdottomasti kohukediä ja valkosipulisavujuustoa.
Alma, Tammerin terassilla näkee lauantaisin hienoja ihmisiä, kun ne on menossa Tuomiokirkkoon häihin. Viime lauanataina siellä kaksi shaketti-miesto keppeineen joi samppanjaa. Olo oli kuin niissä mustavalkoisissa valokuvissa Vihtorin kirjaston seinillä. Ehdottomasti odottaa oikeata hetkeä päästä suosikiksi.
Saludin suhteen olet niin oikeassa. Pidä vaistostasi huolta.
Nokkonen, liityin oitis. Ja se olutleipä.... se oli hyvää. Astorin pihvit ovat niitä laulavan laatuisia. Sieltä lähtee aina hyvillä mielin eikä tarvitse mennessään jännittää, että tuleeko pettymys.
Olet kyllä ihan oikeassa tuosta "kokonaisuus tekee kokemuksen" -jutusta, vaikka omat kokemukseni edellisen postauksen paikoista ovatkin paikoittain erilaiset. Heinätorin mainitsitkin, sitä suosittelen lämpimästi vaikka alkukeitto olikin kylmää ja asiasta huomauttamisen jälkeen saimme suomalaiskansallisittain kiusallisen määrän huomiointia henkilökunnalta. Silti. Omaan listaani lisäisin vielä Hallituskadun Franklyn, joka onnistuu pitämään hirvittävän hyvin kiinni tasapainosta ruoan laadun, palvelun, tunnelman ja hinnoittelun välillä.
Heinätorille olen päässyt eteiseen saakka, jossa hyvin pahoitellen ja ystävällisesti käännytettiin takaisin, kun ensin kysyttiin keittiöstä, että ehtiikö kokki. Rehtiä touhua: salissa olisi ollut tilaa mutta ei otettu asiakkaita istumaan, kun kokilla oli kädet täynnä työtä. Jo tuollainen asenne nostaa paikan syömättäkin suosittelulistalle.
Frankly on koettu kerran. Ei siis ole poissuljettu vaikka valitsemani annos ei ihan lentoon lähdettänytkään.
Nämähän on aika kinkkisiä juttuja: vika voi olla väärissä odotuksissa, väärissä valinnoissa, tarjoilijan tai kokin huonosta päivästä, huonosta raaka-aineen toimittajasta tms. Ja huonolla tuurilla kaikki sattuu juuri minulle.
Minussa on se vika, myönnän, että odotan hyvin paljon. Odotan erittäin paljon jopa aamiaissämpylältä ja kahvilta (ja petun melkein aina). Puhumattakaan aivan täsmälleen oikeanlaiselta kylmäsavu- ja graavilohelta ja niistä tehdyltä leivältä.
Jep. Olen vaikea. Mutta kehrään kuin kissalauma, kun minuun upottaa oikeanlaisen osuman.
No helkkari, just tänään syötiin Näsinneulassa! Finlandia-menu kahdelle oli hintansa väärti, pienillä herkullisilla annoksilla lähti iso nälkä, tarjoilijapoika oli sympaattinen ja näköala kuuden maissa illalla upea.
Jos listasta katsoo, niin näkee vain annoksen luut: jokainen ruokalaji sisälsi vielä paljon muutakin kuin mainitut ainekset. Esimerkiksi poronfileen kyytipoikana oli perunapaistosta, lämmin salaatti ja korvasienihilloketta. Lähijuustoja oli kaksi, smaoin hilloja. Lopun valkosuklaa oli moussea tyrnihyytelön ympäröimänä, lisäksi tyrnisorbettia.
Kannattaa ehdottomasti kokea!
Kuvailit juuri täydellisen ravintolakokemuksen. Noin se pitää mennä. Ihan käy kateeksi.
"Tiettäväksi lie käynyt, etten ole helppo."
Sivumennen kävi mielessä, että tämän huomioon ottaen myös Erityisavustajan täytynee olla melkoinen tapaus. Sitä mannapuuroa ja mansikkaa. :-)
On se. Melkoinen Tapaus. Mansikkaa enimmäkseen.
Sun pitänee myös testata Turussa avattu Le Porc: http://www.ts.fi/teemat/ruoka/71702.html
Se on testattu, heti ensimmäisetn joukossa aj erittäin hyväksi havaittu. Tulee olemaan ahkerassa käytössä. Le Porcissa toimi kaikki niin kuin pitää.