Ystävän (sen, joka ikäkysymykseen vastaa, että ei toi sunkaan purentas paras mahdollinen ole) pojantytär kysäisi, että mummu hei, minkä ikänen sä olet. Mummu siihen, että 30. Tyttö meni mietteliään näköiseksi ja kysyi, että kuinka se on mahdollista, kun mun iskä on 31 ja se on sun lapsi. Johon mummu, että tulet vielä jonain päivänä ymmärtämään, että naisten maailmassa kaikki on mahdollista.

Kampaajalla (Late laittoi hienon kesätukan, oikein rok) luin jostain kodin kuvalehdestä salaattiohjetta. Kuulosti hyvältä ja helpolta: jotain salaattia, avokadoa ja mozzarellaa ja 4 siivua pekonia paistettuna. NELJÄ SIIVUA?! Jos siis ostaa pekonipaketin, niin kuka käsittämätön laittaa paketista vain 4 siivua ja loput siivut niinkuin mihin? Mitä järkeä yleensäkään on ohjeissa, joissa muuten summamutikka on käypänen mitta, niin sitten joku pekoni on, että 4 siivua. Herraparatkoon. Pekonia laitetaan aina koko paketti, jos sitä kysytään. Mielellään iso paketti.

Tänään työkaveri tuli kuuden viikon lomalta ja sanoi minun selvästi laihtuneen. Kun kursailin vastaan, että ei ainakaan vaaka sellaista kieltä kovaäänisesti huutele, hän sanoi, että olen jotenkin niin kuin kutistunut ja napakoitunut ja epäili syyksi, että lihakset ne vaan on, kun painaa. Siinä vatsaa sisään vetäessäni tunsin itseni onnistuneeksi ihmisenä, naisena, juoksijana, kesän lapsena ja sankarina.

Edit: Nyt sen keksin! Se olikin näköharha, jonka aiheutti pusero, jossa näytän pitkältä ja hoikalta ja isorintaiselta ja jota tulen tästä lähin pitämään joka päivä.