Jotain rajaa
Olen ollut ymmärtäväinen ns. kansanmiesten ja -naisten kirjeenvaihtoilmoituksissa ja yleisönosastokirjoituksissa vilahteleville kirjoitushirviöille mutta tasan sinne kansan viereen vetäisen tiukan rajan. Kyllä asiallisten lehtien asiallisten toimittajien, etenkin päätoimittajien, pitää pystyä kirjoittamaan suomea oikein. Sanoma Magazinesin HyväTerveys-lehden päätoimittaja Satu Vasantola kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että 80-kymppisen. Jumaleisson. Miten Satu on mahtanut ajatella tuon ääneen luettavaksi: kahdeksankymmentäkymppisen?
AL:n Moro on käynyt testaamassa Tammelantorin torikojulounaat. Tampereen tuntijat tietävät, että kansanomaisempaa paikkaa kuin Tammelantori, tuo mustanmakkaran äiti, koto ja kehto, ei mansesta löydy. Siksi silmään sattuukin tavattomasti, että sinne, aitoa oikeaa tamperetta leveästi puhuvien tuulipukuisten kansanmiesten keskelle, on pystytetty torikojut nimeltä Suomen Fast Gourmet ja Teivo Food.
Se, joka on pystyttänyt Tammelan tori -nimisen kojun, ei takuulla ole tamperelainen. Tai sitten toimittaja ei ole osannut päättää ja on varmuuden vuoksi kirjoittanut sekä yhteen että erikseen.
Jälkipuheet
Nuo ikäjutut tuntuvat olevan toimittajille aivan erityisen vaikeita. Melkein joka lehtijutussa, jossa mainitaan jonkun ikä, on semmoisia helmiä kuin "25-vuotta täyttänyt" tai "50 vuotias". Mutta tuo oli kyllä pahin ikinä!
Joskus talvella revin pelihousujani, kun muotilehden toimittaja kirjoitti, että kevään paras asuste on joku tietyntyyppinen takki. Muotitoimittajan jos kenen pitäisi tietää, että asuste ei ole sama kuin vaate! Asusteita ovat vyöt, hatut, laukut jne.
Uskomatonta toimintaa toimittajilta. On se kyllä ihan keltä tahansa, mutta ammatikseen kirjoittavilta. Kun eihän sitä tarvi kuin lukea sitä tekstiä, niin tajuaa.
Asuste-sana on muuten oikeasti suurimmalle osalle ihan outo käsite. Kyllä varmaan blogistanian muotipolkkaajat tietävät kaikki caprit, hot pantsit, high water -housut, cargo pantsit ja hipsterit mutta eipä taida hahmottua, mikä on asuste.
Ostin ko. torilta elämäni huonoimman 5 kg:n satsin mansikoita, se oli viimeinen pisara muutenkin huonoihin kokemuksiin. Tykkään enemmän Laukontorista, siinä on jotain pienimuotoisen viehättävää.
Kirjoittamisen vaikeasta taidosta olen aivan prikulleen samaa mieltä!
Ei kahta ilman kolmatta. Minua ottavat tasapuolisesti päähän kaikenikäiset yli kaksisataavuotiaat lehdissä esiintyvät ihmiset, 20-kymppisistä ihan sinne 80-kymppisiin saakka, eli heidän sinne kirjoittajansa. (Myös asusteisiin, jotka olivat vaatteita, on tullut törmättyä viimeksi tässä kuussa.)
Onneksi en lue mainoksia ja niiden niinsanottuja yhdyssanoja. ;-)
Jummijammi, mä en ikinä enää lue HyväTerveyttäEnääKoskaan.