Ikäkysymyksestä
Sillontällön aikuinen nainen joutuu kiusallisen kysymyksen äärelle. Kiertäen kaartaen tai kännispäissään suoraan rykäisten lähestyy satunnainen tuttavuus sillä The Kiusallisella Kysymyksellä: kuinkas vanha sä olitkaan. Syntymäpäivinä tututkin lankeavat tähän synneistä mustimpaan, kuinkas paljon sä täytitkään. No nainenhan on aina näitä tilanteita varten kehittänyt kukin tyylilleen sopivan vakiovastauksen. Ystäväni tapaa sanoa, että no ei toi sunkaan purentas paras mahdollinen ole. Mutta yleensä me olemme sanoneet, että 28. Viime vuonna sovimme täyttävämme jo 30. Sehän on semmonen kiva tasaluku ja tasalukuja on aina syytä juhlia.
Yhden kerran olen tehnyt sen virheen, että olen vastannut kysymykseen, että no arvaa. Virhevirhevirhe. Kysyjän päässä alkaa raksuttaa näkyvä laskukone: ensin se arvioi, sitten se vähentää varmuuden vuoksi muutaman vuoden, sitten se miettii, että entä jos mä arvioin väärin ja vähentää lisää. Sitten se pamauttaa jonkun mielestään imartelevan luvun ilmeellä, josta sokea otsaluullaankin näkee, että mies heittää imartelulukuja mutta tarkoittaa ihan muuta. Jolloin nainen laskemaan, että kuinkahan paljon se oikein alensi sitä arviotaan ja ynnäiltyään tovin tulee siihen tulokseen, että kaverihan on ihan pelle. Se pitää mua ikäloppuna.
Testin mukaan olen 26. Olkoon siis niin. Sitä onkin hyvä juhlia viikonloppuna. No. Oikeasti täytän 34. Tai siis hetkinen .... täytyy laskea. Täytän 36. Aikuisten oikeasti. Kai.
Jälkipuheet
Missä täällä olikaan se Like this -nappula, häh?
Nii-i, tähän on tultu.
Näin virallisena 53-vuotispäivänäni voin todeta, että testin perusteella myös minun henkinen ikäni on 26 vuotta. Hyviä synttäreitä, Mea!
Kappas, ollaan rapulapsia siis molemmat. Jotain yhteistä olen ollut haistavinani.
Juhlimiseen riittää pienempikin aihe. Saati 26-vuotispäivä.
Like!
Toinen rapu onnittelee ja ymmärtää nyt, miksi on aina niin täpöllä samastunut juttuihisi! Onnea!
Kiitos kaunis kaikille. Vaikka vanhenemisessa ei ole mitään onniteltavaa, ei onnea ole elämässä koskaan liikaa.
Myöhästynyttä synttäriä. Vanhenemisessahan ei sinällään ole juhlmista, mutta siinä, että on jälleen selvinnyt elämän pyörityksistä vuoden verran on kyllä juhlittavaa.
Itse sain testin tulokseksi 16v... mikä on n. 20 v väärin... kukin voi arvailla mihin suuntaan :)
Olet siis miinus neljä. Olen luullut, että siinä iässä ei olla vielä edes pilke isän silmäkulmassa.
Eksyin blogiisi taannoin, osuin lukemaan muutaman merkinnän sekä etenkin ensimmäisen merkintäsi, ja olin sen perusteella tietävinäni, että olit silloin täyttänyt juuri kolmekymmentä ja asiaa reflektoituasi päättänyt perustaa blogin. Virittynen samalle taajuudelle, koska tein itse saman.
Sitäpaitsi, monissa asioissa löydän itseni muutenkin kanssasi samalta aaltopituudelta. Mukava tutustua. (Ja hyvää synttäriä - mennyttä, tulevaa, miten vain. :-)
Kiitos sinulle kommenteistasi. Palasin vasta lomalta ja avasin kuukauteen ensimmäisen kerran paussin ovet.
Olet oikeassa: blogin aloitus osui isoon kriisiin, niin varmaan monella muullakin. Kirjoittaminen auttoi ja auttaa edelleen. Näissä kirjoittamisissa on salaa käsitelty isojakin muutoksia ja kriisejä. Jälkeen päin lukiessa tuntuu usein kuin joku muu olisi käynyt ne kirjoittamassa.