Näitä päiviä
En kai minä mitään ylenpalttisia suosionosoituksia odottanutkaan. Mutta että täydellinen hiljaisuus. Tein sentään pyytämättä. Tosinhan pitäisi jo tajuta, että nimenomaan se on väärin. Kun ei saisi tehdä mitään, mitä joku muu ei osaa, sillä se saa sen toisen tuntemaan itsensä tyhmäksi ja sehän ei ole siitä toisesta kiva. Ei. Mutta että silti. Ainoa vastaus on yksi automaattipoissaoloviesti. Kahteenkymmeneen postiin.
Mikä muuten panee jotkut luulemaan, että kun ne on niin tavattoman tärkeitä ja merkittäviä, niin ne on myös automaattisesti kaikkien alojen asiantuntujoita. Kun tieto sitten loppuu, alkaa huuto, että ei nyt tartuta pikkuasioihin vastauksena vastaukseen, jonka yrittää antaa, kun kysytään. Miten ne sen tekee: saavat toisen tuntemaan itsensä täydellisen typeräksi asiassa, jonka tietää satatuhatta kertaa paremmin vaikka päällään seisten, oikea käsi sidottuna, silmät kiinni ja vasen jalka kipsissä väärin päin takapuolessa.
Valtaväylällä mopoauto vaihtelee kaistaa miten sattuu ja on aina oikeiden autojen tiellä. Tekee mieli käyttää kansainvälistä kieltä.
Jalkakäytävällä saa väistellä räkäklimppejä.
Joskus maailma on niin täynnä virheitä, että itkua pukkaa.
Jälkipuheet
Ymmärrän. Myötätuntoa.
Huh. Ilmassa tuoksuu vieläkin maanantai...
Mutta on tässä puolensa: saattaa saada vahingossa roppansa rantakuntoon, kun juoksee itsensä puhki. Vanha, moneen suruun ja vihaan ja ketutukseen tepsiväksi koettu keino on juosta niin maan perusteellisesti metsässä. ja jos se riitä, niin sitten juosta lisää ja välillä hakata päätä puuhun.
Jumaleisson, sulla on nyt kyllä ihan väärä työ...
Tai sitten minä ole väärä ihminen mutta työ on oikea.
Näin on minustakin: menet sinne Koulun tuulikaappiin, otat muutaman Sorbus- tai Vinettoryypyn ja mietit sisimmässäsi: "ei helvetti, nyt voisi olla hyvä sauma vaihtaa duunia, osaanhan minä vaikka mitä". Otat sitten yhden ryypyn vielä, ja sanoista tekoihin.
Tervetuloa kerhoon.
Luulin että meilläkin eniten ongelmia aiheuttaisivat kesä-Spedet ja kesä-Spedettäret, mutta yllätys onkin suuri kun vakkarit ovat osoittautumassa suurimmaksi kesän idioottilaumaksi.
"Mut kun mun kaverin koneellakin toimii, niin MÄ HALUUUUUUUUNN!!! Enkä mä usko että koska mun kaverin kone on XXXXX ja mun vaan XX että se ei toimi mulla, MÄ HALUUUUUN!!! KUKA SUN ESIMIES ON???!!! MÄ ILMOTAN SUSTA KARPOLLE!!!!"
Lomaan on enää kaksi kuukautta. Sitä ennen voi syntyä ruumis. Enkä mene vannomaan että se on minun.
Terve Enska. En osaa päättää, mitä osaan. Ehkä ne Koulun tuulikaapin terävät tosiaan auttaisivat.
t, tommosta se just on. Teet vaikka mitä, niin ei niistä kyllä kiitellä mutta jotain, mitä ei vaan pysty venymään tekemään, sitä just halutaan ja sit onkin hyvä syy rotkottaa.
test.
Niinkuin minun suusta kakskymmentä vuotta sitten alkon tietokoneosastolla. Tänään tulee telkusta Persbrandt. Saa onneksi vain katsella.
Gunvald pelastaa paitsi keskiviikon, myös muut päivät keskiviikkoa odotellessa. Lauantai ja sunnuntai ovat muutenkin jo pelastetut. Joten mikäs tässä. Jävla!
Ihan hirveän myöhässä olen kommenttini kanssa, kun vasta nyt kesäloman ensimmäisenä päivänä kahlaan läpi puolen vuoden lukurästejä.
Mistä noita oikein sikiää joka työpaikalle? Tsympatiseerausta!
(Ensin aloin miettiä, että minähän en koskaan milloinkaan itse toimisi niin kiittämättömästi. Mutta sitten aloin korvat punaisena muistella kahdenkymmenen vuoden takaista tilannetta. Yksi ystävällinen sielu ohi mennen kahvilla ollessaan päätti pyytämättä pesasta minun keittiöstäni talmaisen ikkunan. Mulla oli siihen aikaan neljä alle kouluikäistä lasta ja aina ikkunat liki läpinäkymättömässä kunnossa. Sen sijaan, että olisin ollut kiitollinen, ärsyynnyin ja koin hänen apunsa moitteena itselleni, kun olin ikkunan niin paskaiseen kuntoon päästänyt. Kiittäminen on itsetuntokysymys! Siivousasioissa tilanteeni ei ole paljon parantunut kahdessa vuosikymmenessä)