Maanantaiblogista taas iltaa
Näyttää siltä, että blogimerkinnän nysvääminen kasaan ei onnistu ilman ärsykynnykseen kompastumista. Poikkeuksellisesti kaikki alkoi mennä pieleen jo eilen. Ensin keitin vaahtomaidot hellalle. Levyä hinkatessani paloi munakas pannulle korpuksi. Sehän myös siinä siivotessani sitten jäähtyi mutta mitäpä väliä korppumunakkaalla olisikaan ollut. Paitsi että se sattui olemaan ainoa, mitä leivän päälle oli laittaa.
No sitten se jumalanhylkäämä Krupsin keittimen pressopaineperhanan vempain vaimikäsenyton ei suostunut puristamaan vettä sen paremman hienoksi jauhetun Illy-kahvin läpi. Siis sen, jota tarjoilen vain vieraille. Aamuina, jolloin kaiken pitäisi olla täydellistä. Minä sitten tietenkin vääntämään kahvaa auki, jotta saan kahvijauhetta vähän pois, jolloin poltin käteni. Jonka jälkeen se maailmanlopun keitin puristi kyllä vettä kahvin läpi mutta niin vaivalloisesti, että julmasta ulinasta päättelin, että parempi lopettaa. Jolloin kupin pohjalla oli vain lusikallinen kahvia. Jonka jälkeen kahvaa irrottaessani paine räjäyttikin kahvit pitkin keittiön seiniä, kattoa ja lattioita. Ja siinä vaiheessa se ylikiehunut maitovaahto olikin jo sopivasti jäähtynyt. Kun join keitetylle maidolle maistuvaa haaleaa lattea ja söin kuivahtanutta munakasta, pääsi poru.
No. Oletin, että siinä olisi jo ne pakolliset kolme vastoinkäymistä. Mutta ei. Iltapäivällä poltin sipulin karrelle ja kalakeitosta tuli lievästi sanoen kummallista. Etenkin kun unohdin ostaa tilliä. Uskottelin Erityisavustajalle, että ne pienet mustat hittuset keiton pinnalla olivat maustetta. Mitä ne kyllä kieltämättä olivatkin.
Erityisavustaja kehui, että kahvi oli hyvää, munakas ihan ookoo (vaikkei sitä syönytkään) ja keitto oikein hyvää. Ihana mies.
Tästä päivästä en viitsikään sanoa mitään. Kun on nukkunut vain kolme tuntia, ei ole puhetuulella.
Jälkipuheet
Sun blogista puuttuu "like" -nappi.
Sullakin oli paha päivä?
Lievästi. -.-
Voi toista. Vertaishalataan.
Pääseeks kimppaan vielä mukaan?
Jovain. Mulla on pitkät kädet.
Kari pitää kädet vaan omalla puolellaan.
Tähän tarvitaan nyt selvästi vielä joku neljäs. Enivan? Eikö kellään muulla mene huonosti?
Oli eilinen päivä, ja tänäänkin: matkapuhelimen näyttö särkyi, orpo olo. ..sössin vähän yhtä sun toista.
Muitta siis eilen,
eilen aamulla tapasin vanhan kaverini, joka oli onnistunut lopulta eronsa jälkeen solmimaan uuden ihmissuhteen. Hienoa!
Ei,
oli nyt menossa jättämään hyvästit - oli lauantai-iltana ollut selkokielisen ilmaisun harjoituksia.
Uh, uh, mitä juttua miun viattomille korvilleni.
Sääli on jotenkin lämmin tunne.
Vieläkö halirinkiin mahtuu? Minulla menee niin huonosti että elämäni on alkanut muistuttaa kantrilaulua.
rh, loppuviimeksi me emme voi mitään muuta kuin seisoa tukena ystäville. Jokainen joutuu ne murheet ja ahdistukset kuitenkin käymään itse läpi. Mutta onhan se paljon, jos on saamatteilla, jos joku tarvitsee. Ja joskus helpottaa niinkin pienei vastoinkäyminen kuin puhelimen näytön hajoaminen tai pilalle mennyt aamiainen. Voi hyväällä syyllä parkua.
t, ihan varmasti mahtuu. Lauletaan yhdessä kantrilaulua. Onko kellään Kari Tapion ääntä?
Kari Tapio on symppis - 1970-luvulla jami & jamset nimellä (Sweet look!) jo keikkaili. treenikämppä oli kulmilla. Se oli joku rentoilukesä ko. vuosikymmenellä, vietettiin ns. taiteilijaelämää ...tais jäädä joillakin päälle.
Ai niin, onko kellään yhtä sympaattista äänt'?
Ei mulla ainakaan, vaikka äänialaa voi riittääkin tuhlata saakka.
Ja miten on tuo "salattu siunaus"? Känny, sen akku, joita ei enää varmaan edes saa, oli lopussa.
Ja näin olisin ollut kohta reissussa kusessa asian kanssa, kun ei tuo pitäny jännitettä, ja se tarttes ladata.
Ootteko ikinä miettiny?
Klappinen on symppis ja sen ääni rauhoittava. Kun sillä äänellä lauletaan, että "Myrskyn jälkeen on poutasää", niin sen uskoo ja mieli on kuin jonisoitunutta ukkosilman jälkeistä seestettä.
Arvaapa, muuten ne aikalaiset, oli näet toki muitakin menestymään halukkaita ja musiikillisesti niin ja niin paljon valmiimpia kuin Kari, myöntävätkö he vieläkään, että karisma, ja kyky myötäelää yleisö (mitä mm. Jäppinen pitää jopa musikaalisuutta tärkeämpänä tekijänä) olivat tällä vaatimattomalla miehellä kunnossa?
Eivät ne myönnä.
Samaa koskee muuten Bäddingiä. kaveri soitti sen viimeisessä bändissä, arvosti suuresti. Mutta moni ei: yksi kadehdituimpia oli Rauli.