Mä kans samalle kurssille, ihan sama tilanne, ääähhh....

Mää kans. Eiköhän tämän bisnesidean nyt tästä pian joku kurssinikkari nappaa..

Jos on kylmänhikisen kiusallista perätä velkoja - kuten minul kans -, niin kysy asianomaiselta, olisiko tällä lainata SINULLE vähän fyffee (esim. sen alkuperäisen velkasumman verran). Joko hän muistaa samassa, että "jaa mutta, enkös minä ole vielä sinulle auki?" tai hän laulu sydämessään lainaa sinulle - eikä sinun tarvitse maksaa koskaan takaisin. Riskinä tässä on tietysti, että hänpä EI tahdokaan/pystykään vippiä antamaan...

Tuolle kurssille varmasti olisi käyttöä monelle.

Kurssin nimeksi vaikka: "Opi, että aina voi kysyä." Sanojahan ne vaan ovat. Tai jos ei ääneen, niin kirjoita.

Jospa keksisit jonkun ison rahatarpeen, johon tarvitsisit velkarahat juuri nyt? Esim. olen menossa xxx ja haluaisin mukaan hyvän kameran, joten ajattelin nyt vihdoin ostaa sen järjestelmäkameran josta olen haaveillut. Mutta minulta puuttuu xx € ja ajattelin, etä sopisiko sinulle nyt maksaa velkasi? Eihän sinun ole pakko sitten ostaa sitä asiaa kuitenkaan, esim. luinkin että tässä mallissa on ollut paljon tarkennusongelmia, jotin jätin oston vielä hautumaan tms.

Sinänsä hassua tämä, en olisi kirjoitustesi perusteella ajattelut sinun tarvitsevan nössökurssia. Mutta sehän ON (tunnistan!) paljon helpompi kirjoittaa tai ajatella yksinään kuin puhua suoraan toisen kanssa... Huoh.

Nössöille on ominaista, etteivät ne pysty valehtelemaan. Kun nössö valehtelee, se on yhtä huomaamatonta kuin finni keskellä nenää.

Nössöille on myös ominaista, että ne pystyvät kirjoittamaan vakuuttavammin kuin puhumaan eli kirjoitusten takaa ei nössöä tunnista.

Nössötän itseni nurkkaan pienemmissäkin palautuspyynnöissä: maailmalle on jäänyt monta kirjaani, joita lainaajat eivät ole palauttaneet enkä kehtaa pyytää niitä takaisin, kun asianomaiset ovat selvästi unohtaneet lainanneensa. Melkein enemmän kuin se, että ihmiset eivät palauta lainaamiaan asioita ottaa pattiin se, ettei itse kehtaa pyytää takaisin ettei tekisi pikkumaista vaikutelmaa. Ilmoitelkaas, kun se kurssi alkaa jossakin.

Hmm. Tässä kaikessa on jotain tuttua.

Nasu, olinkin vallan unohtanut tuon tavaroiden lainaamisen. Siinä sitä onkin ruton ja koleran v'älissä, kun joku pyytää lainaksi kirjan ja jo antaessaan tietää, että sinne meni sekin mutta ei kehtaa olla lainaamattakaan, ettei saisi pikkumaista mainetta. Eikä tietenkään huomauttaa palautuksesta, ettei saisi pikkumaista mainetta.

Meitä polkkaajia taitaa yhdistää jonkin sortin nössöys. Johtuneeko nössöys siitä, että kirjoitamme mieluummin kuin puhumme vai onko meistä tullut nössöjä tämän kirjoittamisen takia. Tiedä häntä.

Tampereella kansalaisopisto järjestää joka syksy (ainakin) Jämäkkyyskursseja.

Sitäpaitsi velkaisen kaverisi tulisi valvoa yöt, pähkiä ja nolostella eikä sinun. Rohkeutta!

Nämä ovat niitä Äärimmäisen Noloja tilanteita - ja yleensä ne pitkittyessään mutkistuvat. Takaisinperinnässsäkin kannattaisi suosia varhaisen puuttumisen mallia eli niin kauan kuin itsellä on asia muistissa, voisi jotenkin puolihuolimattomasti jonkun toisen asian yhteydessä asiasta mainita.

Itselläni on lainaamisista niin perin kurjia kokemuksia, että olen pyrkinyt välttämään uusia noloja tilanteita eli olen muuttunut Pikkumaiseksi ja Julmaksi enkä lainaile kuin äärimmäisissä hätätilanteissa.

Esimerkki 1: menemme tuttavaperheen kanssa ulkoilmakonserttiin, jossa käy vain käteinen jota tuttavilla ei ole. Kun muistutan parin päivän kuluttua arvokkaahkojen lippujen kuluista, saan kuulla jo saaneeni maksun edellisenä päivänä. Siinä tilanteessa häkellyn totaalisesti, sillä maksua en todellakaan koskaan saanut.

Esimerkki 2: suurella vaivalla laitan ylimääräisen kannettavan tietokoneeni veljelleni omaksi, joka lupaa jopa maksaa siitä pari satkua. Maksu tulee liki vuoden kuluttua ja sisarrakkaus on koetuksella.

Esimerkki 3: perheenisä tarvitsi kiireellisesti rahaa sairastuneen poikansa viemiseksi yksityislääkärille. Takaisinmaksupäivä siirtyy useita kertoja ja selitys on aina hyvin sydäntäsärkevä. Jatkolaina-anomukset (joita alkoi tulla usein ja jotka aina liittyivät jotenkin lapseen) hylkään julmasti ja lopulta niitä ei enää tulekaan.

Sitten on tietysti näitä maailmalla olevia levyjä ja kirjoja pilvin pimein...

Birdy, kokeiltu on. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Janet, olen sanaton. Isä muisti aina sanoa, että älä lainaa kenellekään mitään, sillä on parempi, että saat ilkeän ihmisen maineen heti ja lainaajat jättävät sinut rauhaan kuin että menetät rahasi ja tavarasi ja saat sen jälkeen kuitenkin ilkeän ihmisen maineen. Mutta koska niitä isän neuvoja olisi noudatettu.

Kerran olen joutunut velkaani perimään kymmenesti. Loppujen lopuksi annoin velalliselle synttärilahjana velan nollautumisen (mikä aiheutti ihan tyydyttävän efektin). Enkä ole muuten sen koommin tyypille rahaa tms. lainannut - ja jos jotain hänen käsiinsä annan, se on aina lahja, jota en odota takaisin.

Totesin jälkikäteen, että aika halvalla tyyppi luottoarvonsa myi. Ja voihan sitä olla kaveri vaikkei voi raha-asioissa luottaakaan.

Mea, surku kuulla, ettei kurssi tuottanut tuloksia. Muistan, kun yhdellä NMP (neurolinguistic programming) -kurssilla eräs erittäin ujo, säikky ja arka tyttö opetteli käskemään muita siten, että minä käskin häntä käskemään - ja mikä riemu sillä tytöllä oli, kun se ekan kerran elämässään antoi vakuuttavan käskyn:-)

Minä olen päättänyt, että olen riittävän vanha ryhtyäksi äksyksi akaksi. Liian monta kertaa on ylitseni kävelty, enää en kestä! Sanon suoraan!

Ja mitä siitä seuraa:
a) Jokin täysin tyrmistyttävä selitys (vrt. Janetin kokemus).
b) Se, että minulle nauretaan päin naamaa, koska uusi jämäkkyyteni on niin huvittavassa ristiriidassa sen kanssa, millainen käsitys ihmisillä minusta on.

Kumpikaan ei vie asioita eteenpäin.

Pahinta on, että olen havainnut, etten pysty enää kunnioittamaan ihmisiä, jotka hyväksikäyttävät muita, eivät maksa mitään takaisin jne. Siinä on mennyt jo pari kaveruussuhdetta yli laidan, kun olen tajunnut, etten pysty keskustelemaan sivistyneesti ihmisen kanssa, jota en kunnioita.

Tulee pikkumainen olo, vaikka kyse olisikin isoista asioista.

Ehkäpä joskus, iän riittävästi näkyessä harmailta ohimoilta, saan sen verran karismaa ja puhtia, että jämäkkyys onnistuu. Siihen saakka luotan vaistooni. Joka tottavieköön aika monessa asiassa on hämmentävän oikeassa.

Mulla on sellainen taktiikka, etten lainaa isompia summia/ asoita kuin mita mulla on varaa menettaa. Suhtaudun siis aina lainan takaisin saamiseen ikaan kuin positiivisena yllatyksena. Sisarukset kylla tekevat poikkeuksen saantoon, ja heille kehtaan isosiskona olla vittumainenkin, jos tarvii. (Yleensa ei ole tarvinnut tosin.)