Minuus ja tyydyttämisen helppous
Olen ollut hyvin frustroitunut nykymenoon: kaupunki on väärällään vain joko nuorisovaatehtimoja tai burberrygerryweber-rouvien kalliita putiikkeja. Vaihtoehdon tarjoavat vain Sokos ja Stokka, joista en sano muuta kuin, että eivät ole minua varten. Minulle siis ei niin mitään. Olen joko liian vanha tai liian nuori tai liian pieni tai liian klassinen tai ihan vaan liian vaativa,
Mutta nytpä on maailmani pelastunut. Työmatkan varrella on pitänyt vuosikausia pesää putiikki, jonka näyteikkunatarjontaan en ole koskaan perehtynyt, kun olen sen mieltänyt rouvavaatehtimosarjaan. Toissapäivänä, kuinka ollakaan, näyteikkunasta iski kutsuvasti silmääni juuri sellainen lyhyt, simppeli, musta pellavajakku, jonka tarvitsen. Sisällä liikkeessä havaitsin välittömästi, että pellavaksi luulemani kangas olikin sellaista öklöä rypistymätöntä tekokuitumummomuovikangasta, jota laittaisin päälleni vain kolmasti kuolleena. Koska en kehdannut lähteä samantien liikkeestä ulos [yksi pahimpia ongelmiani], haahuilin muka kiinnostuneena vaatteita hiplaten.
Kaksi harmaatukkaista papiljottikiharaista myyjätärtä, ilmeisesti omistajia, seurasi ainoata asiakastaan tarkasti. Liike oli täynnä kirjavia, tekokuituisia, kuminauhavyötäröisiä vanhainkotivaatteita, joten yritin kohteliaaksi katsomani ajan kuluttua poistua vähin äänin. Juuri kun olin jo ovenkahvassa kiinni, toinen harmaatukkaisista huomasi ainoan asiakkaansa pakenevan ja huikkasi perääni, että tässä olisi tällaisia mustia vatteita [pisteet mummulle]. Mummu veti tangosta liivihametta ja sanoi, että tässäkin esimerkiksi olisi tämmöinen nuorekas liivihame.
NUOREKAS! Vihdoinkin liike, jossa minun oikea olemukseni tajuttiin heti. Musta ja nuorekas. Harmillista, että en ole hameihmisiä. Olisin niin halunnut halata niitä mummuja.
Jälkipuheet
Mites kirpparit? Löytyykö?
Nimenomaan kirppareilta ja second handeista tekee löytöjä.
On oikeasti aika ärsyttävää koettaa löytää jotain sopivaa jossa yhdistyy istuvuus, mukavuus sekä laatu - maustettuna mukavilla yksityiskohdilla ja luonnonmateriaaleilla. Koska sitä ei ollut aikanaan tarjolla missään muodossa, totesin että antaa olla ja nyt vaatekaappiani dominoi klassinen englantilainen valikoima.
Tästä siis oppineena, vaatturille mars.
Minä ratkaisin tuon ongelman ompelijalla. Kyllä on mukava kun saa istuvia vaatteita luonnonkuiduista. Niitä vaatteita on ihan kiva suunnitella ompelijan kanssa ja sitten sovitettaessa vielä tehdä muutoksia tarpeen vaatiessa.
On varsin tylsää koittaa etsiä niitä sopivan kokoisija ja jos sen löytää on materiaali jotain muovia muistuttavaa.
Mukava kokemus kuitenkin, piristäisi itse kutakin nuorekasta.
Pää kun ei vanhene samaan tahtiin kun kroppa :D.
Kuulostaa niin minulta joitain vuosia sitten. Sopivat vaatteet löytyivät retkeily-, armeija- ja skeittikaupoista. Nyttemmin olen alistunut ja marketit ja Lindex kelpaa :-/
Silti useimmiten taidan edelleen näyttää siltä, kuin kamat olisivat retkeily-, armeija- ja skeittikaupoista...
Parhaat vaatteet ovat löytyneet Partiovarusteesta jo mutmia vuosia. Mikä tarkoittaa, että minulla on kattava kokoelma hyvälaatuisia ulkoiluvaatteita joka säähän muta ei yhtään virkaisempaa virkavaatetta.
Mikä tarkoittaa, että näytän töissä nykyään siltä, että olen matkalla metsään. Mikä ei aina ole täysin vakuuttavan oloista vaikka onkin ihan totta.
Joskus jaksoin ommella itse mutta nyttemmin on ompelukone ollut rikki pitkän aikaa ja korjaajan löytyminen on ollut työn alla. Tuntuu, että se on vielä vaikeampi tehtävä. Siis jaksaa ryhtyä.