ePerkele
Ennen näitä maailmanlopun avaruusinsinöörien keksimiä eTyöpöytiä ja eVuosilomananomislomakkeita, eSaldontasausvapaa-anomuslomakkeita, eSäästövapaa-anomuslomakkeita ja eLomarahanvaihtovapaa-anomuslomakkeita oli vielä elämä. Kunnes tuli eLämän eSiaste ja lomakkeet vietiin Word-tiedostoina nettiin, josta niitä ei kenenkään logiikalla löytänyt. Onneksi niitä vanhoja oli eSimiehen lokerossa monistettuna.
Sitten joku konsultinperkele möi Korporaatiolle eTyöpöydän ja nyt eLomakkeen täyttäminen vaatii vähintään dippainssin taidot ja erityisesti sen logiikan. Jos eLomakkeen onnistuukin jollain ihmeen tavalla täyttämään, niin se häviää jonnekin eLomaketaivaaseen eikä ihminen tiedä, onko vaiko eikö se lähtenyt hyväksyjän eTyöpöydälle ja jos ei, niin minne sitten ja jos, niin milloin se on hyväksytty. Sehän ei *tietenkään* voi missään tapauksessa olla eTyöpöydällä siinä kohdassa, jossa sanotaan, että Kesken, jos se on kesken käsittelyn. Siinä nimittäin ovat ne eLomakkeet, jotka eivät ole lähteneet mihinkään vaikka Lähetä-namiskaa olisi painellut otsansa ruvella viikon. Kohdassa, jossa lukee Siirretyt, ei sitten toisaalta tietenkään ole ne anomukset, joiden anottua aikaa olisi siirretty tai jotka olisivat matkalla hyväksyjän eTyöpöydälle, Ei. Vaan Siirretty tarkoittaa, että ne on hyväksytty. eTietenkin.
Jälkipuheet
eRinomainen kirjoitus. Meilläkin siirryttiin eIlmoituksiin, ja sen on kyllä joku eInsinörtti keksinyt istuessaan eRiössään K-/
eRikois-eInsinööri, ePäilenpä.
Kokemusta tuollaisen e-härpäkkeen suunnittelusta tai toteutuksesta ei ole mutta erästä projektia kohtuullisen etäisyyden päästä seuranneena voin todeta että syytä on sekä tekijöissä että asiakkaissa.
Yleensä siinä kohdin kun asiakkaan kanta suunnitteluvaiheessa e-asiaan on "ihan sama", "en mää tiedä", "kai se käy" niin ollaan jo aika syvällä suossa. Tekijää taasen kiinnostaa enemmän kaikenkarvaisten, yleensä täydellisen turhien e-ominaisuuksien liittäminen tuotteeseen käytettävyyden sijasta. Pitkään ominaisuuslistaan on helpompi liittää iso lasku ja kun asiakas on antanut luvan mennä siitä mistä aita on matalin, siitä sitten mennään.
Olet oikeassa: syitä on molemmissa. Asiakkaan puolella se syy vaan on liian usein siinä, että niiltä, jotka ohjelmia lopulta ja oikeasti käyttävät, ei KOSKAAN kysytä mitään. Ne, jotka sanovat, että "ihan sama" ja "en mää tiedä" puhuvat totta: heille se on ihn sama ja he eivät tiedä. Syynä siihen, miksei loppukäyttäjien mielipiteitä kuunnella, on useimmiten byrokratia. Päättämässä ovat tahot, jotka ovat päättävälle taholle edenneet lähinnä hinkattuaan riittävän monta vuotta Korporaation kaasujousituoleja rikki.
Kun he pääsevät sinne päättävälle tasolle, he eivät yksinkertaisesti joko tiedä, kuka on se käyttäjä tai organisaation byrokratia ei vaan salli asiasta kysymistö muilta kuin projektissa mukana olevilta.
Projekti, se on se juttu, joka kaiken pahan alku ja juuri on. Ja projektiin pääsevät mukaan aina ne, jotka asiasta eivät mitään tiedä.