Virkanaista kevätahdistaa
Vaivuin eilen hetkelliseen kevätahdistukseen. Kaikki muut naiset ovat niin paljon parempia _naisia_. Niillä on ikkunat ja parvekelasit pestyinä, pyörät huollettuina, autossa renkaat ajoissa vaihdettuina, kaapit ja vaatehuoneet järjestyksessä. Niillä ei ole irtonaisia lattialistoja, sotkuisia johtovyyhtejä nurkissa perustamassa villakoirakenneleitä eikä niillä ole vaatteet epämääräisinä myttyinä käyttämättömän kuntopyörän päällä. Niillä on tukat aina timmingissä ja timangikoristeiset ranskalaiset kynnet ja niillä pysyy punat huulissa koko päivän ja ne pystyy kävelemään korkokengissä luontevasti.
Olen toki silti sinut itseni kanssa. Hyväksyn puutteeni ja olen ajoittain jopa vähän ylpeäkin siitä, että rohkenen olla se, mikä olen. Siis _ajoittain_. Sillä painavathan ne pesemättömät ikkunat mieltä. Erityisesti parvekelasit. Ja se joka aamu jalan alla narahtava parketin irtonainen lauta. Ja näytetapetin käpristyneet palat kirjahyllysssä ja niiden repimät ruhjeet makkarin seinissä. Ahdistavat ne vaikka kuinka sinuttelisin itseäni. Olenhan äitini kasvatuksen tuotos. Kasvatuksen, jonka paras naiseuden todiste on puhdas koti ja tomeruus. Muistissa on syyttävä sormi, joka pyyhkäisi ovenkarmin päältä pölypesän ja kampasi maton hapsut. Huoh. Kuinkahan kauaksi pitää elää, että ne äidin essun nauhat ei enää ylettyisi.
Kahvihuoneeseen oli joku sopivasti tuonut kirjan stressin hallinnasta. Avasin sen sattumoisin kohdasta, jossa sanottiin, että avioliitto on naiselle paras konsti stressin poistoon. Just. No ehkä se ukko pesisi ne ikkunat.
Se kuntopyörä on muuten pätevä kuivausteline.
Jälkipuheet
HAA! Tästä tuli ihan deja vu-olo, ihan kuin oltaisiin puhuttu täällä jo joskus samasta aiheesta. Joo, ei mitään lisättävää, mäkin olen ihan huono nainen.
T.nim. "Ei saa olla sisällä kauniilla säällä"
Ikkunat on pesemättä, myös ne parvekelasit, enkä tiedä aionko edes pestä. Pikkusisko onneksi imuroi parhaillaan ettei ole villakoiria johtoviidakossa. Pyörä huoltamatta, pitäisi kai huoltaa itse kun ei ole varaa maksaa 75 euroa. Hiukset on likaset ja sekasin, vaatteet roikkuu telineellä miten sattuu, jokaista käytetty kerran. Kynsissä on itselaitetut koristeet, mutta kärjistä on lakka jo karannut. Korkokenkiä en osaa käyttää, enkä pahemmin semmoisia edes omista, tennareilla mennään. Punan sijaan käytän huulirasvaa.
Eikös jossain sanota, että sopivassa kaaoksessa luovuuskin kukkii?
Rakastan teitä sisareni kaaoksessa. Nyt ei tunnu enää yhtään niin huonolta ihmiseltä. Eikä naiselta.
Mihin muuhun kuntopyörää ylipäätään käytetään kuin vaatteiden säilytykseen?! Kieltämättä meikäläisenkin päässä silti pyörii äidin äänellä puhuva nauhoite, joka muistaa muistuttaa, miten kunnon naisen pakastimesta löytyy aina itse leivottua pullaa, pyykit ripustetaan kuivumaan saman vuorokauden puolella, jolloin ne on pesty ja... no joo.
En muista, mihin muuhun kuntopyörää käytettiin. Verkon painona voisi toimia.
HAH. Kun sain ensimmäisen pakastimeni, ajattelin leipoa sinne pullaa, kun äidin ääni sisälläni kehotti. Ajattelin leipoa saman tien PALJON pullaa. Taikinaa oli lopulta kohonneena kasi ämpärillistä ja pullaa r-i-i-t-t-i. En sen koommin ole leiponut pakastimeen.
Ai niin Kata. Muistin, että tästähän oli tosiaan puhetta aikoja, ehken vuosia sitten ja alkoi taas ahdistaa. Niitä ikkunoita ei ollut silloin pesty aikoihin eikä sen jälkeen.
Äitini itkisi, jos tietäisi.
Tästä hyvästä saat kyllä ottaa vastaan kunniamaininnan! Nauran vieläkin niin, ettei meikit kestäis jos käyttäisin meikkiä.
Tässä ei ole kuule nyt yhtään mitään naurettavaa, kun henkilöä näin ahistaa. Onneksi olen niin likinäköinen, että sauna ja suihkunurkkaus näyttävät oikein puhtailta. Tosin stressipäissäni jonain päivänä menen vahingossa lasit päässä suihkuun ja totuus paljastuu.
Muuten pärjään hyvin, kun pidän säleverhoja vain pienesti raollaan.
Minulla kaatui kuule puoli lasia skumppaa pöydälle pari viikkoa sitten, enkä vieläkään ole siivonnut, kun niin kismitti. Onneksi tärkeät paperit otti vastaan ja imi suurimman osan.
No niin, tulipa täten todistetuksi, että isä oli oikeassa, kun sanoi, että sen verran pitää lukea, että pääsee paperihommiin.
Kun oli vielä kuntopyörä, sitä ei KOSKAAN käytetty muuhun! Muutoinkin tilanne on täällä aivan täsmälleen samanlainen - sanoisi melkein huvittava, jollei välillä vetuttaisi niin maan.... ja silleensä. Toisaalta, kohta voisi korkata ja sitten olisi jo niin hämärää silmissäkin, että likaiset ikkunat ja parvekelasit olisivat vain tervetullut pelastus.
Naapurin kolmen pojan ja kahden tytön yksinhuoltaja virkarouva aikanaan opetti, että perjantaina ostetaan pieni viskipullo ja aletaan siivota. Kun pullo on tyhjä, on asuntokin "tarpeeksi" siisti ja viikon työhuolet ovat jääneet taakse. Jonkun kerran on tullut kokeiltua ja toimii hyvin. Joskin aika usein jää sekä viski puollo ostamatta, että kämppä siivoamatta...
Ja kun noiden likaisten ikkunoiden ja pääosin huurulla (näin keväällä, kun marjatkin on jo syöty) täytetyn pakastimen jatkoksi sälytetään vielä _lasten_ talvi/kesävaatteet niin "krooninen riittämättömyys" on lähes jokapäiväinen tunnetila!
Kolmasluokkalaiset ovat kasvaneet lähes 10 senttiä sitten viime kevään - ja jalkateräkin about 2 numeroa: edes viime syksyiset housut tai kengät eivät enää sovi. Muksujen kaapeista pitäisi karsia kaikki pieneksi jääneet vermeet (ja pohtia tapauskohtaisesti, josko niistä on kierrätettäviksi pikkusisaruksille .. vaiko uffille) sekä löytää aikaa/intoa/rahaa uusien vaatteiden ja kenkien ostosmatkaan.
Ja tämän jälkeen pitäisi vielä jaksaa (paitsi pestä ne ikkunat) vilkaista _itseään_ peilistä -- sitä omaa uutta kevätlook'ia pohtien.
Kuinka se toisilta onnistuu?!!
Polga, olet oikeassa, kohta ei vatuta läheskään niin paljon. Kun kesällähän ei kukaan järjellinen ihminen ole sisällä katselemassa, kuinka likaiset ikkunat on ja kuinka paljon on pölyä. Ja vappunahan ei olla kotona eikä muutenkaan vatuta yhtään mikään.
Alissa, tuo viskipullotemppu olis hyvä. Täytyy kokeilla.
Manna, vedän puheeni takaisin. Mulla ei sentään ole noita lapsiongelmia. Ymmärrän oikein hyvin, että riittämättömyys iskee tuossa tilanteessa. Otan osaa.