Jos vaikka vahinkojen minimoimiseksi ennemminkin halaisit niitä puita. Ehkä se auttaa kestämään puupäitäkin paremmin..

Jos mä ensin hakkaan ja halaan sitten anteeksipyytäen, kun satutin puuta.

Täytyy mennä aika syvälle metsään, ettei ryske kuulu ja ettei ohikulkijat naura halaajalle. Olen minä sitä harrastanut. Monastikin. Se auttaa. Oikein iso puu vaan pitää löytää. Niin iso, ettei syliin mahdu.

"Kun olet itsekäs ja kakaramainen
ja heikkohermoinen typerä nainen
kun seinää kaksin käsin päällä hakkaat

hei vatipää sul on sisäinen trauma
märiset enemmän kuin kakaralauma
ja hengittämästä vihaisena lakkaat."

Tämä soi tänään syystä tai toisesta päässä. Ei mielellään näin.
Sielläkään päässä.

Eikä tässä vielä kaikki. On eksoottinen kokemus huomata ylioligarkkikonemestarin jyrän alta selvittyään huomata olevansa ruton ja koleran välissä. Onneksi huomenna on iltapäivällä parempaa tiedossa.

"En tiedä, mitä maksaa tasaisempi kyyti
mutta omapa on syyni
Sanon: ihan sama ihan sama."

Jos osaisikin sanoa, että ihan sama mutta kun ei pysty.

Stoalainen tyyneys.
Tai/ja sitten säkkinyrkkeily, (säkissä ylioligarkkimestarin kuva).

Ylioligarkkimestari ei ole edes vihasi arvoinen. Se Nilkki.

Häneen ei kannata energiaa tuhlata edes piirun vertaa.

Ollapa tyyneyttä hyväksyä se , mitä ei voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa se, mitä ei voi hyväksyä ja viisautta erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan . Joskus on vaan parasta jättää asia sikseen, todeta : case impossible, tiiliseinä vastassa. Ja se tiiliseinä voi olla just se Ylioligarkkimestari.

Mene ja tiedä, casea tuntematta.

Kaveri ehdotti luettavaksi Egoistin käsikirjaa. Luulen,e ttä olen juuri sen tarpeessa.

Ollapa tosiaan tuo kaikki viisaus. Ja lisäksi vielä taito ja kyky ja viisaus motivoida ylikäveltyjä kanssaihmisiä jatkamaan ja uskomaan tulevaisuuteen.

:D

Egoistin käsikirja,
se on ollut sellainen sisäpiirin vitsi, ja on sitä luettu, koska se on suht´täydellinen käänteisyys, vasta kohta sisäisellä tiellä, jossa ihminen kilvoitellulle pyrkii ensin syrjäyttää ja sitten kuolettamaan egonsa, vapautuen kaikesta sen sanelemasta itsekkyydestä: bodhisattvapolku.