Näkymätön nainen
Tänään suojatien eteen pysähdettyäni antaakseni tietä parille nuorelle miehelle ja yhdelle perässä taapertavalle mummulle, meni sivuilleen vilkaisematta ja jarruvalojen vilkahtamatta vasemmalta kaistalta kaksi autoa ohitseni. Ja olisivat menneet suojatietä ylittävien ylitsekin, jolleivät pojat olisi arvanneet varoa. Mummu oli onneksi niin hidas, ettei ehtinyt edes jälkimmäisen auton alle, jonka keski-ikäisellä mieskuljettajalla oli kyllä aikaa ja tarmoa viestittää minulle jotain kansainvälisin käsimerkein. En ehtinyt niitä tulkita, kun aikani meni pelätessä mummuparan henkikullan puolesta.
Olen saanut erilaista käsimerkkitervehdystä jonkun kerran, ja aina miesautoilijoilta. Tilanne on yleensä joko suojatien eteen pysähtyminen tai sitten nopeusrajoitusten mukaan ajaminen. Hupinsa kullakin. Mikä minä olen niitä paheksumaan, jos sillä päivä pelastuu. Kunhan ihmettelen, että mikä siinä viehättää. Ilmeisesti pieni, naisellinen menopelini viestii isommille serkuilleen, että tuolla on varmasti nainen ratissa, näytänpä sille närhen pallin paikan. Meille naisautoilijoille jaksetaan naureskella, eikä aina ihan suottakaan [havaitsen jotain tutunomaista tuossa auton parkkiruutuun arpomisessa]. Mutta lienee kuitenkin pienempi paha hinkata autoaan ruutuun vaikka puoli päivää ketään kolhimatta kuin ajaa mummujen päälle suojatiellä.
Kauan en enää muuten väistele kaupungilla jalkakäytävillä päin käveleviä ihmisiä. Jos tämä meno jatkuu, saattaa kohta Aamulehdestä löytyä pikku-uutinen, että pieni virkanainen lähti jostain selittämättömästä syystä päästään Tammerkosken sillalla ja heitti niskapers-otteella kanssakulkijoita koskeen.
Jälkipuheet
Tuo on niin tamperelaista, viis veisataan onko kukaan ylittämässä suojatietä vai ei. Vaan olenpa ottanut jalankulkijana saman asenteen. Viis veisaan onko autoa tulossa, minähän ylitän kadun. Eipä ole minun vikani jos päälle ajaa, auton kun pitää väistää. En sitten tiedä kuka sairaalalaskun maksaisi, ajaja vai minä (eli sossu), mutta minähän en väistä. Onneksi olen valmiiksi sairaslomalla niin on "aikaa" maata sairaalassa. ;P
Lienee jokin puhumattomuudesta kumpuava sosiaalisen kanssakäymisen muoto tämä tamperelainen päinkävely.
Epäselväksi on jäänyt se mitä tällä yritetään viestiä.
No minä en Tampereesta tiedä, mutta olen tästäkin jo blogissani kirjoittanut, Helsingissä autot eivät pysähdy suojatien edessä. Se on mulle niin käsittämätöntä röyhkeyttä, että Helsingissä nähdään noin kerran vuodessa ulkosuomalainen nainen, joka seisoo keskellä suojatietä eikä liiku ennenkun MIES nousee autosta ulos ja selittää miksi yritti ajaa päälle ja pyytää anteeksi. Saa siinä sitten kaikenlaista paskanlässytystä kuunnella. Todellisuudessa tekisi mieli ottaa tyylikkäästi kauniista käsilaukusta vasara ja hakata ne auton lasit ihan tyynen rauhallisesti murskaksi, samalla sitä voisi tiedustella että halusiko mies ajaa minun luuni samanlaiseksi murskaksi vai että mistä oli kyse?
(Tämä aihe saa minut raivohulluksi)
Jep. Päin pävely ja suojatiellä kävelevien ihmisten päälle väkisin ajaminen ovat lajeja, joita en vaan pysty ymmärtämään. Eikö kellään enää ole minkäänlaista kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan.
Kata, haluaisin olla näkemässä tuota sun shöytä.
Kata Pultti: Tuotahan voisi melkein kokeilla! Paitsi sakot saisi kuitenkin...
Jouduin vuosia sitten kirjoittamaan sanomalehteen uutisen äidistä, joka oli lapsineen matkalla uimarannalle. Maasturi antoi suojatiellä tilaa, perhe lähti pyörineen ylittämään tietä. Kuorma-auto ajoi suoraan maasturiin, joka lensi perheen äidin ja tyttären päälle.
Sen jälkeen olen katsonut hyvin, hyvin tarkkaan, missä tilanteissa uskallan antaa tilaa jalankulkijoille. Valitettavasti usein on turvallisempaa ajaa vain eteenpäin.
On tosiaan käynyt minullakin mielessä, että poikkeava käyttäytyminen saattaa olla vaarallista. Silti vielä pysähdyn suojatien viereen, nostan kättäni kiitokseksi autoilijalle, joka tekee sen minulle ja väistän vastaantulijoita.
Huoh.
Pysähtykää vaan, on erittäin mukavaa huomata, että jotkut vielä niin tekee. Palkkioksi saa minulta takulla käden heilautuksen ja hymyn. :)
Kiitti Sea. Mun tulee aina niin hyvä mieli, kun joku heilauttaa kättä ja hymyilee. Siinä pelastuu päivä jos toinenkin.