Miehillä on elämä helpompaa
Mies tarvitsee farkut ja uudet kengät. On tarvinnut jo jonkin aikaa eli muutaman kuukauden akuutisti ja saman verran tiedostanut, että tilanne kaatuu päälle kesän kynnyksellä viimeistään.
Lauantaina vihdoin mies ja nainen laittautuvat shoppailemaan. Rauhassa nautittujen orientoivien lattekupillisten päälle on ihan pakko istahtaa vielä terassille. Kylmä olut ja siideri ja uutuuttaan outo aurinko tekevät arjen raastamalle ihmismielelle oivaa. Ehkä otamma toiset, sanoo mies.
Terassilta voisikin lähteä kaupoille mutta pariskunnan naisedustaja ei huomannut käydä äsken vessassa, joten on ihan pakko ensin mennä toiselle terassille. Ja kolmannelle, koska on lauantai. Eikä sitä tiedä, koska aurinko seuraavan kerran vapaapäivänä paistaa.
Yhtäkkiä, kesken kaiken, kun nainen jo luuli, että ostosretki siirtyi hamaan tulevaisuuteen, sanoo mies, että nyt ostoksille. Kauppakeskukseen. Kenkäkaupassa oikea malli ja koko löytyvät minuutissa. Sovitus, pari askelta ja pyörähdys. Joo, nää on hyvät ja kaupat on tehtynä kolmessa minuutissa. Sitten farkkuostoksille. Gantit? Aha, tuolla. Viidentoista sekunnin pleraus, koppiin. Nää on hyvät. Kassalle.
Siirtymisineen aikaa kului max. vartti. Olen kateellinen.
Jälkipuheet
Niin, eihän vaimoa tarvinnut muuta kuin kahviseuraksi :)
Totta. Parempi, ettei sekaannu asioihin, joista mitään ei tiedä eikä ymmärrä.
Viimeksi kun haikailin farkkuja, taisi olla viime elokuu. Jätin sikseen, kun päätin mahtua numeroa pienempiin. Nyt kun mahtuisin, en osaa päättää väriä enkä lahkeen leveyttä ja niin ollen en myöskään voi ostaa kenkiä, kun en tiedä, millaiset farkut minulla olisi, jos saisin päätetyksi.
Miesten shoppailun helppous johtuu siitä, että miehille tehdään paljon paremman näköisiä ja laatuisia varusteita kuin naisille - välikös sillä minkä niistä monesta hyvästä mukaansa kaappaa. Ja yleensä myyvät kunnon tavaraa halvemmalla kuin naistenosastot keinokuituhimmeleitään, joista osa pysyy yllä silkalla tahdonvoimalla tahikka kakspuoleisella teipillä.
Laittavat pahukset niihin vaan aina liian pitkät hihat ja lahkeet keskikokoisen naisihmisen mittasuhteille!
Osuit nyt kyllä niin asian ytimeen. Jos nainen joskus sattuisi löytämään hyvän näköisen ja sopivan kokoisen ja sellaisen vaatteen, jonka hihoja/lahkeita ei tarvitsisi kääriä/lyhentää, niin se maksaa maltaita ja mansikoita.
Kesällä vaateasia kärjistyy entisestään, kun kaupat on täynnä väärän värisiä, huonosti tehtyjä ja istuvia ja rypistyviä riekaleita. Talvesta sentään selviää, kun on farkut ja kaksi villapaitaa.
Hö. Minun shoppailuni on ihan samanlaista. Farkut - viisitoista minuuttia. Korkeintaan. Kevätkengät - kymmenen minuuttia. Juhlakengät viime kesänä ovat ehkä ennätys - viisi minuuttia. Haudon ja hilloan asioiden hankkimista niin pitkään, että kun kauppaan vihdoin pääsen, tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan. Farkkujen mallikin pysyy samana vuodesta toiseen. Tylsimys olen! Ja pihi. Ja nyt vähän nolo, kun tämän tunnustin.
Taidan olla hieman eri mieltä miesten (valmis)vaatteiden laadusta ja hinnasta. Toisaalta, jo vuosikausia sitten olen löytänyt valmiskenkien joukosta itselleni sopivan lestin joten uudet kengät saa tilattua lestin perusteella mutta niidenkin saapumiseen menee toivi tai toinen.
Vaatteiden shoppailu onkin hieman ongelmallisempaa. Vaikka kauppoja ei tarvitsekaan kierrellä, vaatturilla pitää pistäytyä muutaman kerran jokaista tilausta kohti.
Jos kesäksi tarvitsee jotain niin yleensä on parasta ajatella asiaa jo syksyllä, muuten harvemmin ehtii ajoissa.
Minä taas tiedän, mitä minä en halua ja kaupoissa on tarjolla vain juuri niitä. Ei kovin palkitsebaa vuoden hilloamisen jälkeen ole se.
Onhan niitä. Valmisvaatteita ja valmisvaatteita. Ja hintoja ja HINTOJA. Mutta oikean koon, hinnan, mallin, värin ja istuvuuden kombinaatiota ei niin vain löydy. Aina pitää jostain tinkiä.
Erityisesti potuttaa, että pätkä joutuu maksamaan housuista saman plus lyhennysmaksun / -vaivan kuin pidempi kanssasisarensa. Minun mielestäni kaikkia pitäisi kohdella samoin ja housunlahkeet jokaisen pituuden mukaan tuunattaviksi ja laskutettaviksi.