Mää mitää tiiä
Eilinen ilmansuuntakeskustelu potkaisi ajatusliittouman murteenparsiin. Kuulevatko esimerkiksi lappilaiset kuinkakin tarkasti, mistä päin on toveri Aslak kotoisin alunperin? Tai osaako vaasalainen sanoa puheen nuotista, onko Brysselin koneessa viereen istahtava kanssamatkailija Seinäjoelta syntyisin vaikka Lappeenrannassa vuosikaudet asunut.
Meillä Itä-Suomessa tiedetään muutaman kymmenen kilometrin tarkkuudella, mistä päin sitä ollaan kotoisin. Vieläkin tunnistan puheen nuotista, että Turussa sattumoisin samaan pöytään istuva mies, joka kertoo asuneensa Turussa kymmenen vuotta ja sitä ennen Hesassa viisi, on kotoisin Kouvolasta. Jokin aika sitten, kun Marko Paananen Innossa esitteli omaa kämppäänsä, hänen virkapuheensa takaa kuului hetken innostuksen notkahduksessa aavistus kotkalaisuutta, jonka tunnistin heti. Eräs puhetyöläinen, joka on asunut kolmekymmentä vuotta Tampereella, tehnyt välilaskun Turkuun muutamaksi vuodeksi ja takaisin Tampereelle, puhuu edelleen nuotilla, jonka tunnistan anjalankoskiseksi.
Entäpä minä? En osaa enää äidin enkä iskän murretta, en ole koskaan oppinut tamperetta enkä varsinkaan osaa virkakieltä. Mie en ole vissiikää mistää kotosin. Kuuleekohan senkin puheesta?
"En mä tiedä, onko kääntynyt. Olenko mä koskaan mitään tietänyt, mä nyt vaan puhun."- Ammattisijoittaja Peter Seligson: Lama on nyt ohi, Talouselämässä 15.4.2009.
Jälkipuheet
Niinpä. Isäni oli Pohjois-Savosta, äitini on Pohjanmaalta ja siellä minäkin synnyin mutta muutimme jo varsin pian Etelä-Suomeen. Pääkaupunkiseudun murre ei onneksi tarttunut, puhun jonkinlaista yleiskieltä vaan antaas olla kun vietän pidemmän aikaa murretta puhuvien ihmisten kanssa...en tiedä, onko kyseessä halu itsekin puhua jotain muuta kuin yleiskieltä mutta äkkiä se leviä puhe tai verkkainen viäntäminen tarttuu. Tampereen murretta kuuntelen huvittuneena, mutta sillä ei ole minuun mitään merkittävää kiinnityskohtaa enkä usko sen millään tavalla minuun jäävän.
Minä alan puhua kotimurretta välittömästi kotokotona. Vaihdan kielen jo ajatuksissani matkalla itään. Vaikka en tiedä mitään rumempaa partta kuin se.
Tamperetta ei osaa kuin syntyperäinen; sanoa sillä kummalla pehmeällä tavalla hallllli niin, että hoo ääntyy jossain suun takaosassa kieli mutkalla.
Siivu mikro-murremaantiedettä: Savonlinnassakin on helppo erottaa jos joku on kotoisin 20 km (vielä) syrjempää eli Toroppalasta, Doroppalassa kun on Doroppalan 'd' ihan vakiokäytössä. Poikkeuksellisen hupaisaa kuunneltavaa vaikka itsekin puhuisi savonlinnaa.
(Savonlinna on pieni sekamurrealue, samoin kuin Jyväskylän kaupunki ympäristöineen.)
Jos Aslak viittaa saamelaisiin niin murteesta erottaa kyllä kylää myöten mistä on kotoisin. Ja Lapin suomalaisistakin erottaa, jos tietää mitä kuunnella. Oma mummini on Kemijokilaaksosta, osa sukua asuu Torniojokilaaksossa, ja murre kuulostaa tosi samanlaiselta mutta h:t menevät eri paikkaan, ja murteesta erottaa kotiseudun aika helposti. Itälappilaiset erottaa länsilappilaisista kyllä helposti.
Savonlinnan ja Toroppalan suhde on siis vähän kuin Kouvolan ja Kuusankosken. Tai siis nykyisinhän täytyy puhua Kouvolan eri kaupunginosien murre-eroista. Se, jos mikä kuulostaa suurkaupungilta.
Kuusaalaiset sanoo miä ja siä ja muu Kouvola mie ja sie. Kouvolass ollaan niinbku olevinaan hienompia ja kavennetaan vähän puheita.
Oikeasti Kouvola on ihan kiva kaupunki. Mika Saukkonen on Kouvolasta ja melkein naapurista. Mika on Kouvolan sympaattisin mannekiini maailmalla.
Minun korvillei pysty kovin hyvin paikantamhan, mutta tiijän että jokku pystyy, niinku tuossa ylempänä jo käviki ilimi. Kaikkein selekeimmät erot ne minäki kyllä hoksin puhheessa, mutta siis en pysty sanomhan että mistä kukaki on pois.
Tuulian kommentti oli jäänyt filtteriin, sori. varmaan juuri noinhan se on muidenkin murteiden kohdalla, että ne erottaa, jos tietää, mitä kuunnella.
Jani, aivan ihana tapa sanoa "mistä joku on kotoisin": mistä kukaki on pois.