« Perillä | Pääsivu| Näkymätön nainen »

Luotto koetuksella

Olen aika lapsellinen monessakin suhteessa, mikä ei sinänsä ole varsinaisesti ihan huonokaan ominaisuus. Mutta eräässä suhteessa ei kannattaisi olla: minä nimittäin pääsääntöisesti uskon kaiken, mitä minulle sanotaan. Erityisesti uskoni on kohdistunut asiallisten sanomalehtien ja kansanedustajien sanomisiin ja kirjoituksiin. Tai no, ehkä ei niinkään merkittävästi kansanedustajien puheisiin kategorisesti mutta eräiden kansanedustajien puheisiin olen kyllä luottanut.

Luottamukseni horjuttuu nyt kyllä pahasti.

Lukekaa tämä
ja hämmästykää. Näinkö löyhillä perusteilla ovat muutkin puheet ja uutiset? Mihin enää voi luottaa, jos ei asiauutisiin ja kansanedustajiin.

Jälkipuheet

Hhmm ....buubaa, mutta ei mielestäni mikään erityisen raflaava esimerkki, sarjassamme miljardisoppaa.

Kyllä tuo minusta on hyvinkin raflaava esimerkki, sillä tuon nimenomaisen lukeman perusteella tehdään isoja päätöksiä ja ratkaisuja terveydenhuollon tietojärjestelmien hankinnoissa, palvelujen ulkoistamisessa, henkilöstön työajoissa, potilaiden vastaanottoajoissa yms. yms. Niistä päätöksistä jokainen voi kolahtaa, ja ennemmin tai myöhemmin kolahtaakin, jokaisen kansalaisen nilkkaan.

Tuohan on vain jäävuoren yksi pikkuhuippu. Miten pajon on muita ja kuinka iso osa jäävuoresta on pinnan alla?

Yksikään itseään arvostava bloggaaja ei koskaan ikinä kirjoittaisi edes vähäistä postausta tarkistamatta lähdettä ja linkkaamatta siihen. Mitä varten hyväksytään sellainen toiminta lehdiltä ja kansanedustajalta?

Mun mielestä taas on aina ilmennyt sitä, että lehdissä (ja joskus kirjoissa) lähtee kiertämään väärä tieto, ja ne viittaavat toisiinsa.
Sanomalehdistön historia esimerkkejä väärällään; olen toki itsekin joutunut tekemisiin ilmiön kanssa.
Netti muuttaa paljon ja monta asiaa, mutta olen tässä syrjäsilmällä pitänyt holdissa yhtä Wikipedian juttua, jossa nimenomaan ei ole päätä eikä häntää, kuinka kauan sen jakelu voi jatkua?

Väärää tietoa kiertää jopa tieteellisissä julkaisuissa väitöskirjoja myöten, kun ei mennä alkuperäisen lähteen äärelle. Toki se on yleistä. Ollut aina.

Mutta sehän ei oikeuta virheellistä menettelyä. Toimittajilta ja kansanedustajilta on aika itsemurhaa tehdä tuollaista, koska kuka tahansa pääsee nykyisin tiedon äärelle. Aiemmin toimittajat olivat turvass, koska kansaisten tarkistusmahdollisuudet olivat pienemmät, mikä tietenkin aiheutti tietynlaisen harhan.

Mutta että kirjoitetaan edes välittämättä yhtään mitään, ilmeisesti ei edes viitsitä lukea, mitä tuli kirjoittaneeksi vaan suoraan kopipastetaan uutisia. Hämäräksi asian tekee tässä tapuksessa se, että lähde vaihtuu matkalla mutta kumpaakan lähdettä ei itse asiassa ole. missään.

Asiaa ei tietenkään yhtään paranna se, että asianomaiset eivät vastaa suoriin kysymyksiin. Vaan harvapa sitä kehtaa vastata, että olinpa tosiaan aika tyhmä, ehkä jopa väärässä.

Wikipedian lääketieteen artikkeleita arvioitiin kerran yhdessä lääkärilehdessä lääkärien toimesta. Artikkeleista yksikään ei sisältänyt täysin oikeita tai riittävää tietoja. Osassa oli jopa virheellistä ja vanhentunutta tietoa. Silti Wikipediaan uskotaan kuin arvioituun tietokirjaan, mitä se ei tietenkään voi koskaan ollakaan.

mea:
"Wikipediaan uskotaan kuin arvioituun tietokirjaan, mitä se ei tietenkään voi koskaan ollakaan."
Näin ...
Joissakin spesifeissä kysymyksissä siellä seuloutuu faktaan perustuva kompromissi kahden tai useamman fanaattisen koulukunnan välillä; esimerkiksi, montako raitaa oli käytössä Abbey Roadin äänitykissä -69, yms.

Kuukauden kuluttua siirryn seuraavalle vuosikymmenelle elämäni suoralla tai kiemuralla...ihan miten vain. Vaikka ikääni en voi sitten enää aloittaa luvulla viisi, tunnen olevani vielä nuorehko - ehkä lapsellinenkin jollain tapaa. Ovathan miehet aina poikia. Jonkinmoista leikkimieltä on hyvä olla. Kuten itsekin totesit, se ei varsinaisesti ole huono ominaisuus.

Elämäni kiemurat ovat kyllä haihduttaneet luottamuksen "valtaapitäviin" ja moniin muihinkin sektoreihin. Onneksi vielä hippusen verran on jäljellä itseluottamusta. Sehän on kaiken A ja O...vai mitä.

Pidetään lippua liehumassa muista huolimatta.

On muuten hämmentäävä, miten suuresti esimerkiksi yliopistossa joitain opettajia/professoreita myöten, opiskelijoista puhumattakaan, uskovat, että Wikipedia on yhtä kuin vaikkkapä Encyclopedia Britannica.

Kuntoguru, osut asian ytimeen: kun on itseluottamusta, on kaikki.

Onnea seuraavalle vuosikymmenelle.

Joo, tuo kämmi taitaa olla pahempi, mitä ekaks tajuan.
Näet.
Tuo terveydenhuollon hallinto ole alaani.
Täällä Kuopiossahan terveydenhuollon hallinto viime syksyn aloittaneen yhden haalarisikailuikäisen mukaan on bingoikäisten miehittämä tiedekunta (vastaa omia havaintojani), ja tämäkin vaihtoi em. syystä toiseen tieteenalaan.

:)

Voihan olla, että tutkija ei ole Kuopiosta ollenkaan, siitähän on vain yksi JJJ:n maininta ja sekin ohimennen kommentissa aikojen atkaa. Syylliset ovat nyt varmaan ihan muualla.

Pelkään pahinta. että lähde tosiaan on, ja se on akateeminen stetson bingotiedekunnassa.

:DD täytyykin muistaa tuo akateeminen stetson bingotiedekunnassa. Tosin täytyy valita sanojensa paikka tarkoin eli huolella.

Oletan, että tässä on käynyt niin, että tuo stetson on nykyään jossain tulevaisuusvaliokunnan naulakossa ja omistaja kirjottelee ennusteita muistellen, että joskus taisin tästä jotain tutkimusapurahaa saada ja taisin minä jotain tutkaistakin. Mitähän se oli. No en minä muista mutta kyllä ne lääkärit ja hoitajat mapit kainalossa niin paljon juoksee ja valittaa, ettei mitään kerkiä, kun pitää kaiken aikaa opetella jotain järjestelmää. Niin että laitanpa tuohon rapoirttiin, että 60 prosenttia. Kun yksikin tutun tuttu lääkäri kerran sanoi, että kyllä se kauhiasti nykyään aikaa vie.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa