Terveisiä Loimaalle
Ymmärränhän minä, että Loimaalla ovat tapahtumat vähissä ja ilo on irroteltava sieltä, mistä saa. Eihän siellä ole kuin laakeaa peltoa ja maantie keskellä. Onhan se ankeata. Revipä siitä iloa elämään. Mutta onko ihan pakko huvitella ajamalla sieltä risteyksestä isolle tielle sen ainoan liikenteessä olevan auton eteen. Sen auton, jonka edessä ja takana on pelkkää ysitietä silmänkantamattomiin. Sen auton, jonka voisi antaa mennä menojaan ja sen _jälkeen_ ajaa ysitielle körryyttelemään kuuttakymppiä.
En minä sillä, että olisin kiireinen. Taikka ettei jarruja löydy. Kyllä löytyy ja ehdin ihan varmasti. Ihmettelenpä vaan. Kun. Joka. Kerta. Että mikä siinä viehättää.
Jälkipuheet
Tuota, se on varmaan jotenkin liittyväistä Loimaan kassaan. Että kun se kassakin on perheestä, niin jospa saman perheen asukitkin siellä ovat liikenteessä *virn*? =O
En minä pahalla. Itsekin loimaalainen jos olisin, olisin ehkä turhautunut. Pääasia kuitenkin, että viihtyvät jotenkin, loimaalaiset.
Onhan se rankkaa, loimaalaisellekin odotella päivät pitkät siinä risteyksessä sitä päivän ainoaa autoa. Lieneekö jonkin sortin maaseutuversio naapurien kyttäämisestä?
Silloin kun asuin vielä Loimaalla, eli joskus reipas kymmenen vuotta sitten, mopopojilla oli tapana kiusata perässä tulevia autoilijoita ajamalla mahdollisimman hiljaa ja leikkimällä että mopo oli muka rikki. Ehkä ne on ne samat tyypit edelleen, siirtyivät vaan ajamaan autolla kun ikää tuli riittävästi...
:D No perkules, niinhän ne tietenkin on. Kohta on Akaalla sama ongelma, jahka nämä ABC:lle porttikiellon saaneet mopopojat ostaa mopoauton. Sehän ei mahdu ABC:n ovista sisään.